No. 28 Squadron - Lentolaivue 28

No. 28 Squadron. Finnish Air Force
Role, fighter
Engagements Winter War and Continuation War

No. 28 Squadron (Finnish: Lentolaivue 28 or LLv.28, from 3 May 1942 Le.Lv.28), renamed No. 28 Fighter Squadron (Finnish: Hävittäjä-lento-laivue 28 or HLe.Lv.28 on 14 February 1944) was a fighter squadron of the Finnish Air Force during World War II. The squadron was part of Flying Regiment 2.

Winter War
1st Flight (1. Lentue)
Detachment Sirén (Osasto Sirén)
2nd Flight (2. Lentue)
Detachment Turkki (Osasto Turkki)
3rd Flight (3. Lentue)
Detachment Jutila (Osasto Jutila)
Detachment Räty (Osasto Räty)
The equipment consisted of 23 Morane-Saulnier M.S.406s, + 10 Hawker Hurricane 1s.

Continuation War
1st Flight (1. Lentue)
Detachment Turkki (Osasto Turkki)
Detachment Uola (Osasto Uola)
Detachment Sovelius (Osasto Sovelius)
2nd Flight (2. Lentue)
Detachment Ala-Panula (Osasto Ala-Panula)
3rd Flight (3. Lentue)
Detachment Hyrkki (Osasto Hyrkki)
Detachment Vuorinen (Osasto Vuorinen)
The equipment consisted of 27 Morane-Saulnier M.S.406s and 410s, 
1 Mörkö-Morane, 
1 Brewster Buffalo, 
and 8 Messerschmitt Bf 109G-2s.
---------------------------------------------

Lentolaivue 28 oli Suomen ilmavoimien toisen maailmansodan aikainen hävittäjälentolaivue. Lentorykmentti 2:een kuulunut laivue perustettiin 8. joulukuuta 1939, ja se osallistui sotatoimiin talvi-, jatko- ja Lapin sodissa. Laivue lakkautettiin Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisten rajoitusten seurauksena 15. syyskuuta 1948.

Laivue osallistui talvisodan ilmasotatoimiin 288:lla sotalennolla, joista torjuntalentoja oli 260, tiedustelulentoja 8 ja maataistelulentoja 20. Moranet joutuivat ilmataisteluun 22 päivän aikana 28 kertaa, saavuttaen 14 ilmavoittoa ja menettäen yhden koneen ilmatorjunnan alasampumana. Talvisodan viimeiset taistelut laivueen osalta suoritti Osasto Siren 11. maaliskuuta 1940.

4. heinäkuu 1941 laivue siirtyi Joroisiin, lähemmäs tulevaa sotatoimialuetta, päätehtävänä Karjalan armeijan etenemisen suojaus. Kenttäarmeijan etenemisen myötä laivue siirtyi 18. elokuuta Karkunrantaan ja edelleen 19. lokakuuta Viitanaan, josta muodostui laivueen tukikohta lähes vuoden ajaksi. Laivue käytti lisäksi työkenttänään Äänislinnan lentokenttää. Laivueen 2. lentue lakkautettiin väliaikaisesti kalustomenetyksien takia 26. heinäkuuta 1942 alkaen. 3. elokuuta 1942 laivue siirtyi Hirvakseen. 

Laivueen komentaja vaihtui 24. elokuuta 1942, kun komentajaksi määrättiin majuri Auvo Maunula. 2. lentue jatkoi toimintaansa lokakuussa 1942, Ranskasta hankittujen lisäkoneiden saavuttua peruskorjauksen jälkeen laivueeseen. 14. helmikuuta 1944 laivueen nimeä täsmennettiin lisäämällä nimeen laivueen tehtävää kuvaava etuliite, jolloin nimeksi tuli Hävittäjälentolaivue 28 (HLeLv 28). 


17. toukokuu 1944 laivueen komentaja majuri Maunula sai surmansa ilmataisteluharjoituksessa, uudeksi komentajaksi määrättiin 1. kesäkuuta alkaen majuri Per-Erik Sovelius.
----------------------------

The aircraft designer Aarne Lakomaa turned the obsolete "M-S" into a first rate fighter, the Mörkö-Morane (Finnish for Bogey, Boogyman or Bugbear (a type of ogre) Morane), sometimes referred to as the "LaGG-Morane". Powered by captured Klimov M-105P engines (a licensed version of the HS 12Y) of 820.3 kW (1,100 hp) with a fully adjustable propeller, the airframe required some local strengthening and also gained a new and more aerodynamic engine cowling. 

These changes boosted the speed to 525 kilometres per hour. Other changes included a new oil cooler taken from the Bf 109, the use of four belt-fed guns like the M.S.410, and the excellent 20 mm MG 151/20 cannon in the engine mounting. However, supplies of the MG 151 were limited, and several received captured 12.7 mm Berezin UBS guns instead.

The first example of the modified fighter, MS-631, made its first flight on 25 January 1943, and the results were startling: the aircraft was 64 kilometres per hour (40 mph) faster than the original French version, and the service ceiling was increased from 10,000–12,000 metres (33,000–39,000 ft).

Originally, it was planned to convert all the 41 remaining M.S.406s and M.S.410s with the Soviet engine, but it took time, and the first front-line aircraft of this type did not reach LeLv 28 until July/August 1944. By the end of the Continuation War in 1944, only three examples had been converted (including the original prototype). 

Lieutenant Lars Hattinen (an ace with six victories) scored three kills with the Mörkö-Morane, one with each Mörkö-Morane in the squadron. More fighters arrived from the factory, though, and the Mörkö-Moranes took part in the Lapland War as reconnaissance and ground attack aircraft. Not all the Mörkö-Morane conversions were completed before March 1945, when the entire re-engining programme was halted. After the end of the war, the total was brought to 41, which served as advanced trainers with TLeLv 14 until September 1948. In 1952 all remaining Finnish Moranes were scrapped.
------------------------------

Morane-Saulnier 406,

Morane Saulnier M.S.406 oli ranskalaisen Morane Saulnier -tehtaan valmistama toisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone, joka otettiin käyttöön 1938.

                              
Konetyyppiä alettiin suunnitella vuonna 1934. Koneen ensilento tapahtui elokuussa 1935 tyyppinimellä M.S.405. Koneen Hispano-Suiza–moottori oli alitehoinen, ja sen aseistus ja ohjaamon panssarointi olivat heikkoja. Kahden prototyypin lisäksi 405-mallista tilattiin 16 koneen esisarja, jonka jälkeen siirryttiin 406-tyyppiin.
                              
Ranskan joutuessa mukaan sotaan syyskuussa 1939 Ranskan ilmavoimilla oli 573 Morane Saulnier 406:ta, ja Saksan hyökätessä Ranskaan toukokuussa 1940 koneita oli valmistettu 1 074. 
                              

Ranska menetti puolustustaistelussa (lähteestä riippuen) 150–400 Moranea saavuttaen 171 varmaa ja 93 todennäköistä ilmavoittoa. 
                              
Kaartotaisteluissa kone pärjäsi, mutta oli muuten alakynnessä nopeampia ja tulivoimaisempia Messerschmitt-koneita vastaan. Koneen paineilmajärjestelmä kärsi jäätymisongelmista jopa Ranskan talvessa.
                             
Sveitsi osti Morane Saulnierilta lisenssin ja rakensi 82 konetta tyyppimerkinnällä 
D-3800 sekä 1 000 hv:n Hispano-Suiza 12YS1 -moottorilla varustettua paranneltua 
D-3801 -versiota 207 kappaletta. 

                              
Turkkiin myytiin 45 Morane Saulnier 406 konetta. 

                              

                              
Koneita käyttivät Ranskan ohella Saksa, Kroatia, Sveitsi, Turkki, Italia ja Suomi.
                              
Liettua tilasi 12 ja Puola 160 konetta, mutta kumpikaan ei ehtinyt saada koneitaan.
                   
                             
                      
                              
----------------------------------------------------
Suomi halusi ostaa 1938 Morane-Saulnier 405 koneita mutta valmistunut esisarja oli
muutoksen kohteena ja uudet valmistuneet 406 ranskan Armee de l'air tarvitsi itse. Valmistunut kone tyyppi oli Ranskan ensimmäinen moderni alataso jonka varusteet sisään vedettävä laskuteline, umpinainen ohjaamo ja säädettävä potkuri kulma. 

Kiinnostus konetta kohtaan oli suuri myös muiden maiden keskuudessa ja tehtaan valmistus kapasiteetti oli kohtalaisen pieni, uhkaavan sotatilanteen edellä.
Nämä syyt aiheuttivat sen että Ranska kieltäytyi myymästä koneita suomelle 1938.

                              
Kun talvisota alkoi, Ranska lahjoitti talvisodan aikana Suomelle 50 Morane-Saulnier 406 hävittäjää, joita kuitenkin saatiin vain 30, koska saksan hallitsi euroopan satamia ja neuvostoliiton kanssa saksan yhteistyö toimi, joten laivaukset / lennot estettiin.
                              
Koneet (30) kuljetettiin Malmö, jossa ne koottiin muutamassa viikossa ja lennettiin Suomeen helmikuun 1940 aikana, joista loput 20 konetta jäi saksan saaliiksi.

                               
Välirauhan ja jatkosodan aikana ostettiin Saksan sotasaalisvarastoista 57 Morane-Saulnier -hävittäjää lisää. Ostetut yksilöt edustivat malleja 406 ja 410, ja alatyyppejä (esimerkiksi aseistuksen ja potkurivarustuksen osalta) oli useita. Koneet olivat peruskorjaamattomia. Ensimmäiset kymmenen konetta saatiin vuodenvaihteessa 1940/1941, kesä–elokuussa 1941 seuraavat kymmenen konetta, viisi konetta marraskuussa ja heinä–lokakuussa 1942 useassa erässä yhteensä 32 konetta.
                              
Kaikkiaan Suomella oli 87 Morane-Saulnier-hävittäjää, niistä 76 mallia 406 ja 11 mallia 
410. Suomen ilmavoimien lentolaivueista Morane-kalustoa käytti kaksi laivuetta, lentolaivueet 14 ja 28.  Koneen lento-ominaisuudet olivat hyvät. Vakauden suhde ohjattavuuteen oli pelkän lentämisen kannalta hyvä, mutta ammuttaessa kone oli tavattoman epävakaa lyhyen rungon liikehtiessä tähdättäessä levottomasti. 
                              
Koneen kaartokyky oli hyvä, minkä ansiosta moni suomalaislentäjä säilytti henkensä tiukoissa tilanteissa. Morane-Saulnier 406:n pääaseena oli potkurinnavan läpi ampuva 20 mm Hispano-Suiza-tykki. Ase oli epäluotettava ja lakkoili usein jo parin ammutun sarjan jälkeen. 410-mallissa oli neljä 7,5 mm siipikonekivääriä, joiden läpäisykyky oli heikko. 

Aseistusta parannettiin Suomessa asentamalla tykin tilalle 12,7 mm Berezina ja Colt -konekiväärejä, joista erityisesti Berezina oli epäluotettava.

Radion kuuluvuus ja toiminta oli sekin kyseenalainen. Moottori oli alitehoinen ja herkkä ylikuumenemiselle. Aseiden, moottorin ja radion ohessa koneen paineilmajärjestelmä aiheutti Ilmavoimien mekaanikoille paljon päänvaivaa.

Morane-Saulnier oli suunnitteluaikanaan ajanmukainen kone, mutta jo vuonna 1939 Länsirintamalla vanhentunut. 
                              
Suomessa eversti Lorentz esitti koneen hyllyttämistä suurten tappioiden vuoksi jo syyskuussa 1942. 

Hyllytys esitykseen liittyvät parannus ehdotukset johtivat Mörkö-Moraneen.
------------------------------------------------------------
Mörkö-Morane:
                              
Moranen varustaminen venäläisellä sotasaalismoottorilla (Klimov M-103) nousi ensimmäisen kerran esille elokuussa 1940. Pontimena oli alkuperäisen Hispano-Suiza-varamoottorien ja -varaosien puute ja Klimov M-103:n samankaltaisuus Hispano-Suizan kanssa, olihan M-103 siitä kehitetty. Toimeksianto peruttiin jo kuukauden kuluttua, kun selvisi, että Suomi sai ostaa Morane-hävittäjiä Saksan sotasaalisvarastosta.
                             
Jatkosodassa Morane osoittautui suoritusarvoiltaan ja aseistukseltaan niin riittämättömäksi, että omat tappiot ilmataisteluissa alkoivat kasvaa. 
                              
Syyskuussa 1942 eversti Richard Lorenz esitti vaihtoehtoisesti koneen hyllyttämistä tai sen varustamista joko M-105 tai M-103 -moottorilla.
                          
Asennussuunnittelu aloitettiin välittömästi. Moottoriksi tuli 1 100 hevosvoiman 
(820 kW) Klimov M-105P ja pääaseeksi 20mm tykki, jonka lisäksi siipiin jätettiin kaksi 7,5 mm konekivääriä. 
Muutoksia jouduttiin tekemään myös pakoputkisto, ahdin, jäähdytysneste säiliö ja öljynjäähdytin. 

                             
Muutostyö tehtiin ilman piirustuksia ja ensimmäinen muutettu kone (MS-631) valmistui koekäyttöön jo tammikuussa 1943 ja ensilento tapahtui helmikuussa 1943. Koneessa ilmeni kuitenkin jäähdytysongelmia, jolloin koneeseen jouduttiin suunnittelemaan kokonaan uusi nestejäähdytin. 

Myös öljynjäähdytin jouduttiin vaihtamaan Messerschmittin jäähdyttimeen. 
Koelennoilla kesällä ja syksyllä 1943 Mörkö-Morane osoittautui selvästi alkuperäistä paremmaksi. Huippunopeus oli 510 km/h luokkaa ja kohoamisnopeus jopa 25 m/s.

Sarjamuutosten valmistelu aloitettiin joulukuussa 1943. Saksasta ostettiin helmikuussa 1944 85 kappaletta M-105-moottoreita. 
Niiden lisäksi käytettiin omia sotasaalismoottoreita. 
                              
Sarjaosien valmistukseen päästiin huhtikuussa 1944 ja ensimmäiset muutetut koneet luovutettiin laivuekäyttöön heinäkuussa 1944. Viimeiset valmistuivat maaliskuussa 1945, jolloin kaikki 41 käyttökelpoista Morane-hävittäjää oli muutettu Mörkö-Moraneiksi.

Vaikka taistelukokemukset jäivät vähäisiksi, Mörkö-Morane kasvaneesta painosta huolimatta osoittautui esikuvaansa verrattuna ylivoimaiseksi hävittäjäksi (jatkosodan toiseksi käyttökelpoisimmaksi hävittäjäkonetyypiksi häviten vain Me 109:lle) tosin liian myöhään. 
Muutostyötä eniten haitanneet jäähdyttäjäongelmat saatiin ratkaistua vasta keväällä 1944. 
                              
Muutos oli pakon sanelema mutta myös taloudellisesti perusteltua. 
Mörkö-Moranet palvelivat Ilmavoimissa syyskuuhun 1948 saakka.
---------------------------------------------------------------------
France sent 30 Morane-Saulnier to Finland, between 4 and 29 February 1940. By 1943 the Finns had received an additional 46 M.S.406s and 11 M.S.410s purchased from the Germans. By this point, the fighters were hopelessly outdated, but the Finns were so desperate for serviceable aircraft that they decided to start a modification program to bring all of their examples to a new standard.
                             
The aircraft designer Aarne Lakomaa turned the obsolete "M-S" into a first rate fighter, the Mörkö-Morane (Finnish for Bogey or Ogre Morane), sometimes referred to as the "LaGG-Morane". Powered by captured Klimov M-105P engines (a licensed version of the HS 12Y) of 820.3 kW (1,100 hp) with a fully adjustable propeller, the airframe required some local strengthening and also gained a new and more aerodynamic engine cowling. 

These changes boosted the speed to 525 kilometres per hour (326 mph). Other changes included a new oil cooler taken from the Bf 109, the use of four belt-fed guns like the M.S.410, and the excellent 20 mm (0.787 in) MG 151/20 cannon in the engine mounting. However, supplies of the MG 151 were limited, and several received captured 12.7 mm (0.500 in) Berezin UBS guns instead.

The first example of the modified fighter, MS-631, made its first flight on 25 January 1943, and the results were startling: the aircraft was 64 kilometres per hour (40 mph) faster than the original French version, and the service ceiling was increased from 10,000–12,000 metres (33,000–39,000 ft).
                              
Originally, it was planned to convert all the 41 remaining M.S.406s and M.S.410s with the Soviet engine, but it took time, and the first front-line aircraft of this type did not reach LeLv 28 until July/August 1944. By the end of the Continuation War in 1944, only three examples had been converted (including the original prototype).

Lieutenant Lars Hattinen (an ace with six victories) scored three kills with the Mörkö-Morane, one with each Mörkö-Morane in the squadron. 
More fighters arrived from the factory, though, and the Mörkö-Moranes took part in the Lapland War as reconnaissance and ground attack aircraft. Not all the Mörkö-Morane conversions were completed before March 1945, when the entire re-engining programme was halted.
                   
After the end of the war, the total was brought to 41, which served as advanced trainers with TLeLv 14 until September 1948. In 1952 all remaining Finnish Moranes were scrapped.
Operational history: The M.S.406 had a parallel career in Finland. In February 1940, 
the first 30 French fighters were allocated to LeLv 28, commanded by Major Jusu. 

These aircraft received the Finnish designations MS-301 to MS-330. They were used in combat during the Winter War, against the USSR and carried out 259 operational sorties and shot down 16 Soviet aircraft. In modified form, the M.S.406 were later involved in the Continuation War. 

Between November 1939 and 4 September 1944, Lv28 scored 118 aerial victories flying the Morane M.S.406 (the unit flew Bf 109Gs for a time, as well). The unit lost 15 aircraft.

Total Finnish kills were 121. The top Morane ace in all theatres was W/O Urho Lehtovaara, with 15 of his 44.5 total kills achieved in Morane.

The Finnish nicknames were Murjaani (blackmoor), a twist on its name, and Mätimaha (roe-belly) and Riippuvatsa (hanging belly) because of its bulged ventral fuselage.