keskiviikko 10. syyskuuta 2014

SB -2 / Tupolev ANT-40

SB (ven. СБ, Скоростной бомбардировщик, Skorostnoi bombardirovštšik) tai Tupolev ANT-40 (ven. Туполев АНТ-40) oli Tupolevin Neuvostoliitossa vuosien 1934–1941 välillä valmistama kaksimoottorinen keskiraskas pommikone. 
Se oli yksi vertailuryhmänsä parhaista pommikoneista 1930-luvun puolivälissä.

Kone oli kolmipaikkainen, kaksimoottorinen, metallirakenteinen ja siinä oli vapaasti kantava keskitaso. Runko oli jäykkää kokometallista kuorirakennetta, duraalijäykistein, -kaarin ja -levyin. Siipi oli teräs- ja duraalirakennetta, verhottu duraalilevyillä. Ohjainpinnoissa oli duraalikehikko ja -levyverhous. 
Koneessa oli katettu ohjaamo, sisään vedettävät laskutelineet ja hydrauliset laskusiivekkeet. Koneen tyhjäpaino oli 4 893 kg ja lentopaino 7 734 kg. 
Potkurina oli metallinen VISh-2 säätöpotkuri tai VIŠ-22 vakiokierrospotkuri.
Sotatoimiin SB-2-koneet osallistuivat ensimmäisen kerran Espanjan sisällissodassa lokakuun lopussa 1936. Kone oli nopeampi kuin vastustajan hävittäjät ja sai kutsumanimen ”Katjuša”. Konetyyppi oli rintamakäytössä ensilinjan pommikoneena vuoteen 1943 saakka, minkä jälkeen ne siirrettiin yhteys- ja kuljetuskoneiksi. 
SB-koneet osallistuivat myös muun muassa vuodesta 1937 alkaen Kiinan sotiin, Neuvostoliiton ja Japanin taisteluihin 1930-luvulla Mongoliassa, Suomen talvisotaan sekä Neuvostoliiton ja Japanin sotaan 1945.
1930-luvun lopun nopeat SB-2:t olivat Suomelle talvisodassa yllätys, koska Suomi oli hankkinut hollantilaisia Hollannin Itä-Intian heikkotasoisille lentokentille suunniteltuja kiinteällä laskutelineellä suunniteltuja Fokker D.XXI -hävittäjiä. Ilmavoimien päähävittäjätyyppinä olleen Fokkerin huippunopeus oli 418 km/h, kun taas SB-2:n 424 km/h. Suomen hankintapäätöksiä tehtäessä Neuvostoliiton pommituslennostojen päätyyppi oli hitaampi, 1930-luvun alun TB-3, mihin Fokkerinkin ominaisuudet olivat riittäneet. Suomessa parhaaksi käytännön nopeudeksi saatiin 50 km/h vähemmän, mutta moottoreiden asetuksia ei välttämättä hallittu.


Talvisota
Talvisodan aikana Suomeen saatiin sotasaaliina kahdeksan pakkolaskun tehnyttä SB-2 ja SB-2bis-tyyppistä konetta, jotka merkittiin ensin VP-10, VP-11, jne. tunnuksin, myöhemmin VP-1, VP-2, jne. tunnuksin ja edelleen SB-1, SB-2, jne. tunnuksin. Jatkosotaa varten Saksan sotasaalisvarikolta ostettiin yhteensä kuusitoista SB-3-konetta, jotka tuotiin osiin purettuina kolmessa erässä, viimeinen 27. elokuuta 1942.

29. tammikuuta 1940 yksi SB-2 pakkolaskeutui Köyliönjärven jäälle. Konetta oli tulitettu Pyhäjärven lentokentältä kivääriaseilla. Lentotukikohdan sotilaat ja Köyliön suojeluskunta menivät koneelle ja kävivät tulitaistelun kolmen lentäjän kanssa, joista kaksi kuoli ja yksi antautui. Lentäjät sytyttivät koneen palamaan ja se tuhoutui.
----------------------------
Jatkosota
Kaiken kaikkiaan Suomen ilmavoimilla oli siis yhteensä kaksikymmentäneljä SB-2, SB-2bis- ja SB-3 –konetta. Näiden suomalaisten koneiden historia on seuraava:

VP-10 / VP-1 / SB-1: saatiin sotasaaliina talvisodassa, luovutettiin 1. kerran Er.LLv:lle 13. elokuuta 1940, varikolle 20. helmikuuta 1945, lentoaika 397 h 15 min, poistettiin 2. tammikuuta 1950.

VP-2 / SB-2: saatiin sotasaaliina talvisodassa, luovutettiin 1. kerran Er.LLv:lle 12. maaliskuuta 1941, lentoaika 142 h 50 min, poistettiin 23. heinäkuuta 1942.
VP-3: saatiin sotasaaliina talvisodassa, luovutettiin 1. kerran 2/LeLv 6:lle 15. heinäkuuta 1941, lentoaika 9 h 10 min, poistettiin 30. elokuuta 1941 (joutui kuolioon 

VP-4 / SB-4: saatiin sotasaaliina talvisodassa, luovutettiin 1. kerran Er.LLv:lle 2. toukokuuta 1940, lentoaika 202 h 40 min, poistettiin 19. syyskuuta 1942 (lasku Malmille 4. elokuuta 1942 epäonnistui, kone sakkasi ja putosi talon päälle syttyen tuleen, syvyyspommit räjähtivät puolen tunnin päästä ja tuhosivat koneen).

VP / SB-5: saatiin sotasaaliina talvisodassa, luovutettiin 1. kerran 2/LeLv 6:lle 22. maalisuuta 1942, varikolle 20. helmikuuta 1945, lentoaika 214 h 35 min, poistettiin 2. tammikuuta 1950.

VP-6 / SB-6: saatiin sotasaaliina talvisodassa, luovutettiin 1. kerran 2/LeLv 6:lle 30. elokuuta 1941, varikolle 24. helmikuuta 1945, lentoaika 268 h 40 min, poistettiin 2. tammikuuta 1950.

VP-7 / SB-7: saatiin sotasaaliina talvisodassa, luovutettiin 1. kerran 2/LeLv 6:lle 27. elokuuta 1941, varikolle 20. helmikuuta 1945, lentoaika 237 h 45 min, poistettiin 2. tammikuuta 1950.
VP-8 / SB-8: saatiin sotasaaliina talvisodassa, luovutettiin 1. kerran Er.LLv:lle 2. toukokuuta 1941, lentoaika 289 h 40 min, poistettiin 9. helmikuuta 1945. Ainoa Suomen koneista joka oli alatyyppiä SB-2M-100

SB-9: saapui Suomeen 5. marraskuuta 1941, luovutettiin lentokonetehtaalle 27. marraskuuta 1941, luovutettiin 1. kerran 2/LeLv 6:lle 4. elokuuta 1942, varikolle 20. helmikuuta 1945, lentoaika 172 h 50 min, poistettiin 2. tammikuuta 1950.

SB-10: saapui Suomeen 5. marraskuuta 1941, luovutettiin lentokonetehtaalle 27. marraskuuta 1941, luovutettiin 1. kerran 2/LeLv 6:lle 13. elokuuta 1942, varikolle 8. helmikuuta 1945, lentoaika 356 h 30 min, poistettiin 2. tammikuuta 1950.

SB-11: saapui Suomeen 5. marraskuuta 1941, luovutettiin lentokonetehtaalle 27. marraskuuta 1941, luovutettiin 1. kerran 2/LeLv 6:lle 22. kesäkuuta 1942, lentoaika 72 h, poistettiin 13 .marraskuuta 1942 (starttasi Malmilta peräsimet lukittuina 24. syyskuuta 1942, syöksyi metsään ja syttyi tuleen, räjähtäneet syvyyspommit tuhosivat koneen).

SB-12: saapui Suomeen 5. marraskuuta 1941, luovutettiin lentokonetehtaalle 21. tammikuuta 1942, 1. kerran 2/LeLv 6:lle 4. elokuuta 1942, varikolle 20. helmikuuta 1945, mutta viimeinen lento 13. maaliskuuta 1945, koko lentoaika 337 h 35 min, poistettiin 2. tammikuuta 1950.


SB-13: saapui Suomeen 5. marraskuuta 1941, luovutettiin lentokonetehtaalle 5. helmikuuta 1942, 1. kerran 2/LeLv 6:lle 15. elokuuta 1942, varikolle 20. helmikuuta 1945, lentoaika 338 h 40 min, poistettiin 9. lokakuuta 1944 (starttasi Nummelassa 25. heinäkuuta peräsin lukittuna, luisui sivuttain mahalleen ja vaurioitui korjauskelvottomaksi).

SB-14: saapui Suomeen 5. marraskuuta 1941, luovutettiin lentokonetehtaalle 21. tammikuuta 1942, 1. kerran 2/LeLv 6:lle 2. lokakuuta 1942, varikolle 20. helmikuuta 1945, lentoaika 313 h 05 min, poistettiin 2. tammikuuta 1950.
SB-15: saapui Suomeen 11. huhtikuuta 1942, luovutettiin lentokonetehtaalle 20. huhtikuuta 1942, 1. kerran 1/LeLv 6:lle 2. lokakuuta 1942, lentoaika 5 h 25 min, poistettiin 15. joulukuuta 1942 (ennen starttia Porissa 14. lokakuuta 1942 moottorit kuumenivat liikaa, ilmassa koneen kierrokset putosivat ja se teki pakkolaskun metsään ja rikkoutui).

SB-16: saapui Suomeen 11. huhtikuuta 1942, luovutettiin lentokonetehtaalle 20. huhtikuuta 1942, 1. kerran 1/LeLv 6:lle 2. lokakuuta 1942, varikolle 20. helmikuuta 1945, lentoaika 173 h 25 min, poistettiin 2. toukokuuta 1950.

SB-17: saapui Suomeen 11. huhtikuuta 1942, luovutettiin lentokonetehtaalle 20. huhtikuuta 1942, 1. kerran 1/LeLv 6:lle 11. lokakuuta 1942, lennettiin varikolle 4. huhtikuuta 1945, lentoaika 195 h 05 min, poistettiin 2. toukokuuta 1950.

SB-18: saapui Suomeen 11. huhtikuuta 1942, luovutettiin lentokonetehtaalle 20. huhtikuuta 1942, 1. kerran 1/LeLv 6:lle 15. tammikuuta 1943, lennettiin varikolle 4. huhtikuuta 1945, lentoaika 144 h 40 min, poistettiin 2. toukokuuta 1950.

SB-19: saapui Suomeen 11. huhtikuuta 1942, luovutettiin lentokonetehtaalle 20. huhtikuuta 1942, 1. kerran 1/LeLv 6:lle 27. helmikuuta 1943, varikolle 20. helmikuuta 1945, lentoaika 218 h, poistettiin 2. toukokuuta 1950.

SB-20: saapui Suomeen 27. elokuuta 1942, luovutettiin lentokonetehtaalle 30. joulukuuta 1942, 1. kerran 2/LeLv 6:lle 20. elokuuta 1943, lennettiin varikolle 4. huhtikuuta 1945, lentoaika 104 h 35 min, poistettiin 2. toukokuuta 1950.

SB-21: saapui Suomeen 27. elokuuta 1942, luovutettiin lentokonetehtaalle 30. joulukuuta 1942, 1. kerran 2/LeLv 6:lle 21. huhtikuuta 1943, lennettiin varikolle 24. helmikuuta 1945, lentoaika 126 h 15 min, poistettiin 2. toukokuuta 1950.

SB-22: saapui Suomeen 27. elokuuta 1942, luovutettiin lentokonetehtaalle 30. joulukuuta 1942, 1. kerran 2/LeLv 6:lle 5. kesäkuuta 1943, lentoaika 37 h 50 min, poistettiin 16. syyskuuta 1943 (Aero Oy:n Junkers Ju 52 OH-LAM ”Karjalan” jarrut eivät pitäneet laskussa sateessa Malmin kentälle, vaan se ajoi kentällä seisseen SB-22-koneen päälle, joka vaurioitui käyttökelvottomaksi).

SB-23: saapui Suomeen 27. elokuuta 1942, luovutettiin lentokonetehtaalle 30.12.1942, vaurioitui laskussa Kuorevedelle 31. elokuuta 1943, luovutettiin lentokonetehtaalle 1. syyskuuta 1943, 1. kerran 2/PLeLv 6:lle 7. maaliskuuta 1944, varikolle 9. helmikuuta 1945, lentoaika 83 h 25 min, poistettiin 2. toukokuuta 1950.

SB-24: saapui Suomeen 27. elokuuta 1942, luovutettiin lentokonetehtaalle 30. joulukuuta 1942, 1. kerran 1/LeLv 6:lle 20. elokuuta 1942, varikolle 24. helmikuuta 1945, lentoaika 20 h 50 min, poistettiin 2. toukokuuta 1950 (laskussa Tampereella 23. helmikuuta 1945 laskuteline petti, kone nousi lumivallin päälle ja rikkoutui eikä sitä enää korjattu).
Suomalaiset sotilasinsinöörit tekivät useita matkoja Neuvostoliiton vallatuille alueille sekä Saksaan etsimään ja tarkastamaan saatavilla olleita koneita tai niiden komponentteja. Suomessa kunnostetut ja korjatut koneet pyrittiin standardoimaan Klimov M 103- moottoristen versioiden mukaisiksi ja osa koneista rakennettiin käytännössä uudelleen.

Ilmavoimien kalustoluettelosta kaikki koneet olivat romutettuina tai muuten poistettu 2. tammikuuta 1950 mennessä. Pitkäikäisin koneista oli SB-1, jolla lennettiin lähes 400 tuntia vuodesta 1940 alkaen. Epäonnisin oli VP-3, jolle kertyi vain noin yhdeksän tuntia lentoaikaa kahden viikon aikana kesällä 1941.

Suomen ilmavoimien historian mukaan Erillinen Lentolaivue (Er.LLv.) muutettiin 31. toukokuuta 1941 Lentolaivue 6:ksi (LeLv 6). Se oli ensin alistettu Merivoimien Esikunnalle, mutta siirrettiin 16. marraskuuta 1942 vasta perustettuun Lentorykmentti 5:een, joka toimi ensin Merivoimien komentajan alaisuudessa ja 13. helmikuuta 1943 alkaen ilmavoimien komentajan alaisuudessa. Laivueen nimi muuttui Pommituslentolaivue 6:ksi (PLeLv 6) 14. helmikuuta 1944. Se toimi vielä Lapin sodassa sukellusveneiden etsintä- ja torjuntatehtävissä Ahvenanmerellä, Selkämerellä ja läntisellä Suomenlahdella. 

Viimeinen sotalento tehtiin 22. maaliskuuta 1945, kun yksi kone etsi sukellusvenettä Turku-Hanko-Utö-Bengtskär-Turku -reitillä sellaista havaitsematta. Lapin sodassa koneilla tehtiin yhteensä 84 sukellusveneen etsintälentoa, kaikki tuloksettomia. Yhtään konetta ei menetetty. Helmikuun lopussa 1945 osa koneista varastoitiin lentovarikolle ja loputkin lennettiin sinne 4. huhtikuuta 1945.

5 kommenttia:

  1. 7.3.1940 käytiin ilmataistelu Vaalan yllä noin kello 14.00, jossa vänrikki Einar Tehler pudotti kaksi venäläistä Tupolev ANT-40 pommaria. Toisen niistä tiedetään tippuneen Vaalan lähistöllä sijaitsevalle potkunsuolle, josta kone kuuleman mukaan olisi hinattu hevosilla pois ja kunnostettu suomen ilmavoimien käyttöön. Kysymys olisikin että millä tunnuksilla tämä kyseinen Tupolev on suomen väreissä lentänyt, ja mitä on tapahtunut toiselle Tupoleville, jonka maahansyöksyä Tehler ei ilmeisesti nähnyt? Tehlerin Gloster Gladiator oli saanut osuman polttoainetankkiin ja hän joutui pakon sanelemana lentämään ja tekemään pakkolaskun Ulrik 1:lle Ouluun. Hänen kertomuksensa mukaan myös toinen Tupolev sai hyvän osuman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsista, pilotti on tietenkin Einar Theler eikä Tehler...

      Poista
    2. Hello.
      Kiitos kommentista.
      En huomannut näitä aikaisemmin kun vasta nyt.

      Hienoa, kun annata lisätietoa ja keskustelun aihetta ja uutta pohjustusta.
      Tätä varten kaikki kommentointisarakkeet ovat.

      Mulle on tämä Theler outo tuttavuus. En ole nimeen törmännyt kuin kerrana kaksi aikaisemmin, sekin vain syrjäsilmin tehdyllä vilahduksella
      nimen suuntaan.
      Mulla on äitini ja mummoni kertomuksena tämä tarina kotini pihapeltojen aukealta Se oli kolmen talon "yhteisaukea" jonne kone ensin aikoi laskeutua, ja hääti kk tulella asukkaita kauemmas.

      Mutta, kävi näin: 29. tammikuuta 1940 yksi SB-2 pakkolaskeutui Köyliönjärven jäälle. Konetta oli tulitettu Pyhäjärven lentokentältä kivääriaseilla. Lentotukikohdan sotilaat ja Köyliön suojeluskunta menivät koneelle ja kävivät tulitaistelun kolmen lentäjän kanssa, joista kaksi kuoli ja yksi antautui. Lentäjät sytyttivät koneen palamaan ja se tuhoutui.

      Poista
    3. Tekevälle sattuu kiroitusvihreitä, mutta ne osaa lukija useimmiten itsekin
      korjata.
      Tämä teksti on turhan pientä ja koneen malli, sen nappulat ja valaistus
      kirjoittaessa vaikuttavat myös helposti tekstiin...

      Poista
  2. Semmoinen juttu on olemassa, että se toinen teki pakkolaskun lähelle Manamansaloa Oulujärven jäälle ja lentäjät pelastuivat. Manamansalossa oli kuitenkin suojeluskunta hereillä ja sinne ei ollut asiaa. Niinpä lentäjät suuntasivat kohti Säräisniemeä ja tulivat lähelle niemen nokkaa Olkkola nimiseen taloon jalkansa palettutaneena. Täällä oli myös suojeluskunta hereillä ja lynkkaus lähellä. Silloinen nimismies kuitenkin oli myös hereillä ja pelasti nuo lentäjät ja toimitti kuulusteltavaksi Ouluun (vaikka joutui ottamaan pistoolin esille omia vastaan). Sen ajan pojat ehtivät käydä joitain mittareita ja jotain pientä hakemassa ennenkuin koneelle saatiin vartiointi. Miten kone poistui Oulujärveltä; joku muu varmaan tietää tarkemmin.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.