Suunniteltaessa modernin hävittäjäkaluston hankkimista Suomeen oli Dassault Mirage III vahva ehdokas, vaikka tuohon aikaan poliittiset syyt olisi vaikeuttanut niiden hankintaa tai kenties jopa estäneet sen.
(Dassault Mirage III / English Dassault Mirage III)
Neuvostoliiton tarjous ja halu myydä Suomelle MiG-21-koneita oli hyvin yllättävä sillä tyyppi oli uusi neuvostoliiton ilmavoimissa, eikä satelliittivaltiot vielä saaneet Mig 21 koneita käyttöön.
Osaltaan tarjoukseen saattoi vaikuttaa Suomen kielteinen päätös MiG-19 hävittäjästä, mutta myös YYA-sopimuksen uskottava toteuttaminen vaati jo MiG-21-tyypin tasoista kalustoa ohjusaseistuksineen.
Neuvostoliitolle oli keskeistä se, että puolueettoman Suomen ilmapuolustus oli kykenevä niin tarvittaessa estämään brittiläisten ja yhdysvaltalaisten pommituslentokonein Leningradin aluetta ja kaupunki vastaan mahdollisesti suunnattavat ilmaiskut. Suomelle hävittäjien hankinta sopi siksi, että ilmatorjuntaohjusten hankinnoissa osittain samaan tarkoitukseen oli epäonnistuttu, koska Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat olivat hanketta vastustaneet.
Kone oli lento-ominaisuuksiltaan hyvä. Neuvostoliitto oli järjestänyt tyyppiin asianmukaisen kurssin, mutta Kuuban kriisi häiritsi sitä pahoin. Opettajat määrättiin hälytysvalmiuteen ja päivystykseen koulutukseen varatuilla koneilla, mikä rajoitti lentotuntimääriä. Lauri Pekuri katsoi silti, että lennetyt tuntimäärät olivat riittäviä koulutuksen jatkamiseksi Suomessa ilman tarpeetonta riskiä. Tyypistä ei vielä ollut käytettävissä kaksipaikkaista UTI-versiota.
Pekurille tarjoutui myöhemmin tilaisuus lentää English Electric Lightning -koneella. Hän piti konetta suoritusarvoiltaan ja liikehtimiseltään selvästi huonompana kuin MiG-21-konetta mutta asetekniikaltaan tehokkaampana.
Suomen ilmavoimat hankki ensimmäiset 20 MiG-21 F-13 -konettaan 1963 ja ne olivat käytössä vuoteen 1986. Kymmenen ensimmäisen koneen tunnukset olivat MG-1..10. Pian saapumisen jälkeen koneiden tunnuksissa siirryttiin hajanumerointiin MG-31..35, MG-46..50, MG-61..65 ja 76..80.
Tuhoutuneen ja vaurioituneen koneen tilalle saatiin takuun puitteissa vielä kaksi lisäkonetta vuosina 1964–65 (MG-91 ja -92). Tyypin pääkäyttäjä oli Karjalan Lennoston Hävittäjälentolaivue 31 (HävLLv 31). Koneet palvelivat HävLLv 31:n 1. lentueessa (1963–1980), Koelentolaivueessa (1962–1985), silloisen Hämeen Lennoston HävLLv 11:stä (1966–1972) ja Tiedustelulentolaivueessa (1973–1986).
Tiedustelukoneiksi muunnettiin Suomessa yhdeksän konetta 1970-luvun alusta lähtien (MG-32, -35, -47, -49, -50, -61, -63, -65 ja -92). Tyypin viimeinen lento tapahtui MG-33 -koneella Tikkakoskella 17. tammikuuta 1986. Tyypin viimeisen lennon suoritti kapteeni Hannu Vartiainen.
Tiedustelulentolaivue operoi vuosina 1973–1986 tyypin valokuvatiedustelumuunnosta ja vuosina 1980–86 myös sen hävittäjäversiota. MIG-21F oli ilmavoimien ensimmäinen kaksinkertaiseen äänennopeuteen pystynyt lentokonetyyppi.
Ensimmäinen Suomen ilmavoimien yli kaksinkertaisen äänen nopeuden saavuttanut kone oli MG-32. Koneita tuhoutui lento-onnettomuuksissa 5 kappaletta (MG-62, -63, -64, -79, -80). Käytöstä poiston jälkeen suurin osa MiG-21F-13 -koneista muutettiin "MiG-21BIS-valekoneiksi" eli harhautusvalemaaleiksi.
Tältä kohtalolta säästyivät lopulta ainoastaan MG-61, MG-78 ja MG-92, jotka varattiin muistomerkiksi ja museotarkoituksiin.
Valekoneet romutettiin 1990-luvun lopulla. Vain valekoneet MG-32, -35 ja -77 säästyivät romutukselta museo- ja koulutuskäyttöön.
Ilmavoimilla oli käytössään myös kuusi kaksipaikkaista koulukoneversiota, joista kaksi oli tyyppiä MiG-21U- ja neljä MiG-21UM-tyyppiä. MiG-21U-koneet (MK-103 ja -104) olivat käytössä vuosina 1965–81 HävLLv 31:ssä. MiG-21UM-koneet MK-105 ja -106 saapuivat Suomeen vuonna 1974.
MiG-21Um-koneet MK-126 ja MK-143 toimitettiin Suomeen MiG-21BIS-hankinnan yhteydessä 1980-luvun alussa. Myös MiG-21UM-koneet palvelivat Hävittäjälentolaivue 31:ssä.
Vuosina 1978–1986 hankittiin vanhentuneiden MIG-21F-13-koneiden seuraajiksi yhteensä 26 MiG-21BIS-konetta.
F-version ollessa ns. päivähävittäjä oli bis-versio ns. jokasäänhävittäjä.
Koneista 2 saapui vuonna 1978 (MB-111, MB-114 → MG-111, MG-114) ja 18 vuonna 1980 (MG-115..118, 120, 122, 124, 125, 127, 129, 130..133, 135, 138..140). Tiedustelulentolaivueen MiG-21F-kaluston korvaajaksi tilattiin vuonna 1984 koneita 6 kappaletta lisää.
3 konetta toimitettiin vuonna 1985 (MG-119, -128, ja -136) ja 3 vuonna 1986 (MG-121, -123 ja 134). Koneet palvelivat Karjalan Lennoston Hävittäjälentolaivue 31:ssä Rissalassa (1. ja 2. lentueissa) ja Koelentueessa Kuoreveden Hallissa.
Koneisiin asennettiin Suomessa länsimainen mittaritaulu ja avioniikka.
Kuusi konetta modifioitiin Suomessa valokuvaustiedusteluversioksi vuodesta 1986 alkaen ja nämä koneet siirrettiin Tiedustelulentolaivueelle (TiedLLv) Tikkakoskelle. TiedLLv operoi tyypin valokuvaustiedusteluversiota vuosina 1988–1993, koneet MG-114, MG-124, MG-125, MG-127, MG-129 ja MG-133.
MiG-21BIS-koneita tuhoutui erilaisissa lento-onnettomuuksissa kuusi kappaletta (MG-115, 117, 120, 122, 128, 139). MiG-21 oli ja on yhä edelleenkin Suomen ilmavoimien ainoa konetyyppi, joka pystyi ylittämään kaksinkertaisen äänennopeuden. MiG-21BIS-versiota kehiteltiin ja paranneltiin Suomessa monilta osin.
Koneen ohjaamovarustusta länsimaalaistettiin ja konetyypistä kehitettiin valokuvaus- tiedusteluversio. Viimeiset MiG-21BIS- ja MiG-21UM-koneet lensivät Rissalassa 7. maaliskuuta 1998 Karjalan Lennoston siirtyessä McDonnell Douglas F-18C/D Hornet -koneiden käyttäjäksi. Tyypin viimeisen lennon suoritti viimeisen MiG-lentueen päällikkö kapteeni Yrjö "Ylli" Rantamäki MG-138:lla, joka on näytteillä nykyisin Keski-Suomen ilmailumuseossa Tikkakoskella.
Israelilainen Elbit on tarjonnut vielä käytössä oleviin koneisiin modernisointipakettia, johon kuuluvat nykyaikainen ohjaamo, moderni tutka sekä valmius käyttää nykyaikaisia torjuntaohjuksia.
Modernisoituja MiG 21 - koneita on Unkarin ilmavoimilla, jossa niiden nimenä on Lancer.
---------------------------
Specifications (MiG-21-93)
General characteristics
Crew: 1
Length: 14.5 (with pitot) m (47 ft 6.86 in)
Wingspan: 7.154 m (23 ft 5.66 in)
Height: 4.125 m (13 ft 6.41 in)
Wing area: 23.0 m2 (247.3 ft2)
Gross weight: 8,825 kg (19,425 lb)
Powerplant: 1 × Tumansky R25-300, 40.21 kN (9,040 lbf) thrust dry, 69.62 kN (15,650 lbf) with afterburner each
Performance
Maximum speed: 2,175 km/h (1351.48 mph)
Maximum speed: Mach 2.0
Range: (internal fuel) 1,210 km (751 miles)
Service ceiling: 17,800 m (58,400 ft)
Rate of climb: 225 m/s (44,280 ft/min)
Armament: 1x internal 23 mm GSh-23 cannon,
plus 2x R-27R1 or R-27T or 4x Vympel R-77
or 4x R-60M or R-73E AAM or
2x 500 kg (1,102 lbs) bombs
-----------------------
Full story: MiG-21
The Mikoyan-Gurevich MiG-21 (Russian: Микоян и Гуревич МиГ-21; NATO reporting name: Fishbed) is a supersonic jet fighter aircraft, designed by the Mikoyan-Gurevich Design Bureau in the Soviet Union. It was popularly nicknamed "Balalaika", from the aircraft's planform-view resemblance to the Russian stringed musical instrument or ołówek (English: pencil) by Polish pilots due to the shape of its fuselage.
Early versions are considered second-generation jet fighters, while later versions are considered to be third-generation jet fighters. Approximately 60 countries over four continents have flown the MiG-21, and it still serves many nations a half-century after its maiden flight. The fighter made aviation records. At least by name, it is the most-produced supersonic jet aircraft in aviation history and the most-produced combat aircraft since the Korean War, and it had the longest production run of a combat aircraft (1959 to 1985 over all variants).
The MiG-21 has a delta wing. The sweep angle on the leading edge is 57° with a TsAGI S-12 airfoil. The angle of incidence is 0° while the dihedral angle is −2°. On the trailing edge there are ailerons with an area of 1.18 m², and flaps with an area of 1.87 m². In front of the ailerons there are small wing fences.
The fuselage is semi-monocoque with an elliptical profile and a maximum width of 1.24 m (4 ft 1 in). The air flow to the engine is regulated by an inlet cone in the air intake. On early model MiG-21s, the cone has three positions. For speeds up to Mach 1.5 the cone is fully retracted to the maximum aft position. For speeds between Mach 1.5 and Mach 1.9 the cone moves to the middle position. For speeds higher than Mach 1.9 the cone moves to the maximum forward position.
On the later model MiG-21PF, the intake cone moves to a position based on the actual speed. The cone position for a given speed is calculated by the UVD-2M system using air pressures from in front and behind the compressor of the engine. On both sides of the nose there are gills to supply the engine with more air while on the ground and during takeoff. In the first variant of the MiG-21, the pitot tube is attached to the bottom of the nose. After the MiG-21P variant, this tube is attached to the top of the air intake.
The cabin is pressurized and air conditioned. On variants prior to the MiG-21PFM, the cabin canopy is hinged at the front. When ejecting, the SK-1 ejection seat connects with the canopy to make a capsule that encloses the pilot. The capsule protects the pilot from the high-speed airflow encountered during high-speed ejections. After ejection, the capsule opens to allow the pilot to parachute to the ground. However, ejecting at low altitudes can cause the canopy to take too long to separate. Some pilots have been killed after ejecting at low altitudes. Starting from the MiG-21PFM, the canopy is hinged on the right side of the cockpit.
On the under side of the aircraft there are three air brakes, two at the front and one at the back. The front air brakes have an area of 0.76 m², and a deflection angle of 35°. The back air brake has an area of 0.46 m² and a deflection angle of 40°. The back air brake is blocked if the airplane carries an external fuel tank. Behind the air brakes are the bays for the main landing gear. Also on the under side of the airplane, just behind the trailing edge of the wing are attachment points for two JATO rockets. The front section of the fuselage ends at former #28. The back section of the fuselage starts at former #28a and is removable for engine maintenance.
The empennage of the MiG-21 consists of a vertical stabilizer, a stabilator and a small fin on the bottom of the tail to improve yaw control. The vertical stabilizer has a sweep angle of 60° and an area of 5.32 m² (on earlier version 3.8 m²) and a rudder. The stabilator has a sweep angle of 57°, an area of 3.94 m² and a span of 2.6 m.
The MiG-21 uses a tricycle type undercarriage. On most variants the main landing gear uses tires that are 800 mm in diameter and 200 mm in width. Only the MiG-21F variants use tires with the size 660x200 mm. The wheels of the main landing gear retract into the fuselage after rotating 87° and the shock absorbers retract into the wing. The nose gear retracts forward into the fuselage under the radar.
This list does not include operators of Chinese copies / licensed manufactured versions known as the
Chengdu J-7/F-7. Information is based on
Mig-21 (2008).
Bulgaria
Cambodia 
Croatia: Upgraded in 2013 and will fly until 2018at the latest, Croatia has started to negotiate purchase of 18 JAS 39 E/F.
Cuba
Egypt
Guinea
India: MiG-21 BISON, FL version withdrawn December 2013, MIG-21 PF (MIG-21 FL or Type 77) withdrawn in January 2014; remaining MIG-21M (Type 96) to be retired by 2015. Upgraded MIG-21bis to be retired by 2025.
Libya
Mali
Mozambique: 6 MIG 21 + 2 Trainers reported as refurbished and delivered from Romania, July 2014 from Aerostar.
North Korea about 150 Mig-21PFM, Mig-21bis and Mig-21U.
Romania will be replaced by F-16s in 2017
Serbia to be retired in 2018
Syria
Uganda
Vietnam
Yemen
Zambia
Former operators
MiG-21MA of Slovak Air Forces on display in Liptovský Mikuláš, 2011.
Slovakia In 1993, after the dissolution of Czechoslovakia, Slovak Air Force obtained 13 MiG-21MAs, 36 MiG-21MFs, eight MiG-21Rs, two MiG-21USs and 11 MiG-21UMs. They were withdrawn in 2003. Some of them are in museums across the country, some are stored and will be used if needed.
Somalia
Soviet Union: (Passed on to several successor states.)
Sudan
