Mitsubishi A5M

The Mitsubishi A5M, Japanese Navy designation was "Type 96 carrier-based fighter" (九六式艦上戦闘機) was a Japanese carrier-based fighter aircraft. It was the world's first monoplane shipboard fighter and the direct predecessor of the famous Mitsubishi A6M 'Zero'. The Allied reporting name was Claude.

In 1934, the Imperial Japanese Navy prepared a specification for an advanced fighter, requiring a maximum speed of 350 km/h (220 mph) at 3,000 m (9,840 ft) and able to climb to 5,000 m (16,400 ft) in 6.5 minutes. 
This 9-shi (1934) specification produced designs from both Mitsubishi and Nakajima.

The aircraft entered service in early 1937, soon seeing action in pitched aerial battles at the start of the Second Sino-Japanese War, including air-to-air battles with the Republic of China Air Force's Boeing P-26C Model 281 "Peashooters" in what was the world's first-ever aerial dogfighting and kills between monoplane fighters built of mostly metal.
-----------------

General characteristics
Crew: One
Length: 7.55 m (24 ft 9¼ in)
Wingspan: 11.0 m (36 ft 1 in)
Height: 3.20 m (10 ft 6 in)
Wing area: 17.8 m² (191.6 ft²)
Empty weight: 1,216 kg (2,681 lb)
Loaded weight: 1,705 kg (3,759 lb)
Max. takeoff weight: 1,822 kg[19] (4,017 lb)
Powerplant: 1 × Nakajima Kotobuki 41 9-cylinder radial engine, 585 kW (785 hp) at 3,000 m (9,840 ft)
Maximum speed: 440 km/h (237 knots, 273 mph) at 3,000 m (9,840 ft)
Range: 1,200 km (649 NM, 746 mi)
Service ceiling: 9,800 m (32,150 ft)
Rate of climb: m/s (ft/min)
Wing loading: 95.87 kg/m² (19.6 lb/ft²)
Power/mass: 0.34 kW/kg (0.21 hp/lb)
Armament: 2× 7.7 mm Type 89 machine gun (0.303 in) fuselage-mounted mg
----------------------------

Chinese Nationalist pilots, primarily flying the Curtiss Hawk III, put up a valiant fight against the Japanese, but the A5M was the better of almost every fighter aircraft it encountered. Though armed with only a pair of 7.7 mm machine-guns, the new fighter proved effective and damage-tolerant, with excellent maneuverability and robust construction.
Later on A5M's also provided much-needed escorts for the then-modern but vulnerable Mitsubishi G3M bombers.

The Mitsubishi team continued to improve the A5M, working through versions until the final A5M4, which carried an external underside drop tank to provide fuel for extended range.

The A5M's most competitive adversary in the air was the Polikarpov I-16, a fast and heavily armed fighter flown by both Chinese Air Force regulars and Soviet volunteers. Fierce air battles in 1938, especially on 18 February and 29 April, ranked among the largest air battles ever fought at the time. The battle of 29 April saw 67 Polikarpov fighters (31 I-16s and 36 I-15 bis) against 18 G3Ms escorted by 27 A5Ms. 

Each side claimed victory: the Chinese/Soviet side claimed 21 Japanese aircraft (11 fighters and 10 bombers) shot down with 50 Japanese airmen killed and two captured having bailed out while losing 12 aircraft and 5 pilots killed; the Japanese claimed they lost only two G3Ms and two A5Ms shot down with no less than 40 Chinese planes shot down.

104 A5M aircraft were modified to accommodate a two-seater cockpit. This version, used for pilot training, was dubbed the A5M4-K. K version planes continued to be used for pilot training long after standard A5Ms left front-line service.

Almost all A5Ms had open cockpits. A closed cockpit was tried but found little favor among Navy aviators. All had fixed, non-retractable undercarriage. Wheel spats were a feature of standard fighters but not training planes.

The Flying Tigers encountered the Type 96, although not officially, and one was shot down at Mingaladon airfield, Burma on 29 January 1942.

Some A5Ms remained in service at the end of 1941 when the United States entered World War II in the Pacific. US intelligence sources believed the A5M still served as Japan's primary Navy fighter, when in fact the A6M 'Zero' had replaced it on first-line aircraft carriers and with the Tainan Kōkūtai in Taiwan. 

Other Japanese carriers and Kōkūtai (air groups) continued to use the A5M until production of the Zero caught up with demand. The last combat actions with the A5M as a fighter took place at the Battle of the Coral Sea on 7 May 1942, when two A5Ms and four A6Ms of the Japanese carrier Shōhō fought against US planes that sank their carrier.

In the closing months of the war most remaining A5M airframes were used for kamikaze attacks.

Mitsubishi A5M eli keisarillisen Japanin laivaston tyyppimerkinnältään tyypin 96 lentotukialushävittäjä (jap. 九六式艦上戦闘機) oli yksitasoinen kiinteällä laskutelineellä varustettu avo-ohjaamoinen yksipaikkainen hävittäjälentokone. Se oli ensimmäinen Japanissa suunniteltu ja valmistettu keisarillisen Japanin laivaston hävittäjälentokone. Sen suunnittelu alkoi helmikuussa 1934, ja sen pääsuunnittelija oli Jirō Horikoshi. Ensilento tapahtui helmikuussa 1935, ja käyttöönotto alkoi keväällä 1937. Koneita valmistettiin ainakin 980 kappaletta.

A5M Claude oli lentäjien suosima ja liikehtimiskykyinen. Koneen suoritusarvoja rajoittivat pienitehoinen 710–785 hevosvoiman Nakajima Kotobuki -tähtimoottori (versiossa A5M4) ja kevyt aseistus (2x 7,7 mm konekiväärit ja 60 kg pommeja). Saman version saavuttama huippunopeus oli 440 km/h, lakikorkeus 9 800 m ja toimintamatka 1 200 km. Vielä 1930-luvun lopulla suoritusarvot olivat muihin aikakauden koneisiin verrattaessa hyviä.

Joulukuussa 1941 konetyyppi oli Keisarillisen Japanin laivaston tukialuksilla: Hōshō, Ryūjō ja Zuihō, aikaisemmin samana vuonna vielä Sōryū.

Konetyyppi poistettiin rintamakäytöstä vuonna 1943. Sen seuraaja oli A6M Reisen, joka tunnettiin yleisesti Zero-nimellä.

Mitsubishi A5M1 otettiin keisarillisen Japanin laivaston lentolaivueissa palveluskäyttöön alkuvuodesta 1937. Toisen Kiinan-Japanin sodan alkaessa heinäkuussa 1937 tuotantolinjat olivat siirtyneet Nakajima Kotobuki 2 kai 3A -moottorein varustettujen A5M2a-koneiden valmistukseen. 

Shanghaihin saapuneiden 12. ja 13. kokutain A5M2-hävittäjien avulla keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat saavuttivat ilmaherruuden kärsittyään pahoja tappioita lentäessään Nakajima A2N1 ja A4N1-koneilla. Konetyyppiä käytettiin myös erilaisten uusien kehitteillä olevien järjestelmien testauksessa kuten A6M2-koneen lisäpolttoainesäiliöiden sekä 20 mm Oerlikon FF -kanuunan testauksessa (A5M1a).

Kiinassa käytyjen taisteluiden aikana tuotanto vaihdettiin suljettavalla kuomulla, 640 hevosvoiman Kotobuki 3 -moottorilla sekä kolmilapaisella potkurilla varustetuksi A5M2b:ksi. Lentäjät eivät pitäneet suljetun kuomun rajoitetummasta näkyvyydestä ja siitä luovuttiin. Taisteluissa koneet saavuttivat täydellisen ilmaherruuden ja ne osoittautuivat varsin taistelukestäviksi. 

Kaksi A5M3 prototyyppiä, joiden voimanlähteenä oli Ranskasta hankitut 610 hevosvoiman Hispano-Suizan nestejäähdytteiset V12 -moottorit, valmistettiin. Lisäksi koneissa testattiin moottorin läpi ampuvaa 20 millimetrin tykkiä. Vaikka koneet olivat hieman nopeampia kuin edeltäneet mallit ei niitä kuitenkaan tilattu ulkomaisen moottoritoimittajan vuoksi.

Kiinalaisten vetäessä ilmavoimiensa koneet pois A5M2-koneiden toiminta-alueelta kasvoi toimintasädevaatimus. Paranneltu A5M4 oli ulkoisesti identtinen avoimine ohjaamoineen loppusarjan A5M2b-koneiden kanssa. Sen voimanlähteenä oli Kotobuki 41 ja koneeseen oli asennettavissa 160-litran lisätankki rungon alle. Ensimmäiset uudet koneet luovutettiin taistelujoukoille Kiinaan vuonna 1938 ja ne pakottivat kiinalaiset siirtämään koneensa yhä kauemmas etulinjasta. 

Kone oli valmistusmääriltään suurin alatyyppi ja se säilyi Nagoyan tehtaan tuotannossa aina vuoteen 1940 saakka. Lisäksi K.K. Watanabe Tekkosho ja Dai-Nijuichi Kaigun Kokusho eli Omuran 21. laivaston lentovarikko valmistivat 200 konetta valmistettiin. Tuotannon loppuvaiheessa moottoriksi vaihdettiin Kotobuki 41 kai, minkä lisäksi tehtiin pieniä muutoksi rakenteeseen. Konetyyppi poistettiin taistelutehtävistä 1941