keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Tupolev Tu-2 Bat

The Tupolev Tu-2 (development names ANT-58 and 103; NATO reporting name Bat) was a twin-engine Soviet high-speed daylight and frontline (SDB and FB) bomber aircraft of World War II vintage. The Tu-2 was tailored to meet a requirement for a high-speed bomber or dive-bomber, with a large internal bombload, and speed similar to that of a single-seat fighter. 

Designed to challenge the German Junkers Ju 88, the Tu-2 proved comparable, and was produced in torpedo, interceptor and reconnaissance versions. The Tu-2 was one of the outstanding combat aircraft of World War II and it played a key role in the Red Army's final offensives.
---------------
Tupolev Tu-2 (NATO-raportointinimi Bat, suom. lepakko) oli neuvostoliittolainen, toisen maailmansodan aikana kehitetty keskiraskas pommikone. Andrei Tupolevin suunnittelemaa, Junkers Ju 88:n kaltaista monikäyttöistä konetta valmistettiin useina eri versioina yhteensä 2 527 kappaletta. Koneen versioita käytettiin pommitusversion lisäksi saattohävittäjinä, torpedopommittajina sekä pitkän matkan tiedustelukoneina. Konetyyppiä käytti toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton ilmavoimat, sodanjälkeisiä käyttäjiä olivat Neuvostoliiton lisäksi muun muassa Kiinan ja Puolan ilmavoimat.


Tuotantovaikeuksien takia konetta ei ehditty toisen maailmansodan aikana käyttää halutussa laajuudessa. 
Konetyypillä varustetut yksiköt osallistuivat kesällä 1943 muun muassa Kurskin taisteluun 
sekä vuotta myöhemmin Karjalankannaksen valtaukseen, johon osallistui 600 Tu-2-konetta.
Tu-2-koneita käytettiin lisäksi laajasti sodan päättäneissä, Berliinin valtaukseen johtaneissa taisteluissa. 
Koneen todellinen käyttöarvo ymmärrettiin vasta toisen maailmansodan päätyttyä, ja siitä kehitettiin sodan jälkeisinä vuosina useita versioita, jotka pysyivät neuvostoilmavoimien käytössä 1950-luvun puoleenväliin saakka. 
Myös useat Itä-Euroopan maat, kuten Bulgaria, Jugoslavia, Romania ja Unkari käyttivät Neuvostoliiton toimittamia Tu-2:a. Kiinan ilmavoimat käytti konetyyppiä vielä 1970-luvulla.
-----------------------------------
In 1937, Andrei Tupolev, along with many Soviet designers at the time, was arrested on trumped-up charges of activities against the State. Despite the actions of the Soviet government, he was considered important to the war effort and following his imprisonment, he was placed in charge of a team that was to design military aircraft. Designed as Samolyot (Russian: "aircraft") 103, the Tu-2 was based on earlier ANT-58, ANT-59 and ANT-60 light bomber prototypes. Essentially an upscaled and more powerful ANT-60 powered by AM-37 engines, the first prototype was completed at Factory N156, and made its first test flight on 29 January 1941, piloted by Mikhail Nukhtinov. 

General characteristics
Crew: four
Length: 13.80 m 
Wingspan: 18.86 m 
Height: 4.13 m 
Empty weight: 7,601 kg 
Loaded weight: 10,538 kg 
Max. takeoff weight: 11,768 kg 
Powerplant: 2 × Shvetsov ASh-82 radial engine, 1,380 kW (1,850 hp) each
Maximum speed: 528 km/h 
Range: 2,020 km
Service ceiling: 9,000 m 
Rate of climb: 8.2 m/s 
Wing loading: 220 kg/m² 
Power/mass: 260 W/kg 
Armament: 2 × 20 mm  fixed forward-firing ShVAK cannon in the wings
3 × 7.62 mm rear-firing ShKAS machine guns 
(later replaced by 12.7 mm  Berezin UB machine guns) in the canopy, dorsal and ventral hatches.
Bombs: 1,500 kg internally and 2,270 kg  externally
Mass production began in September 1941, at Omsk Aircraft Factory Number 166, with the first aircraft reaching combat units in March 1942. Modifications were made based on combat experience, and Plant Number 166 built a total of 80 aircraft. The AM-37 engine was abandoned to concentrate efforts on the AM-38F for the Il-2, which required Tupolev to redesign the aircraft for an available engine. Modifications of this bomber took ANT-58 through ANT-69 variants. A further 2527 aircraft were built at Kazan, with these modifications. Production ceased in 1951 after a total of some 3,000 aircraft were delivered to various Soviet Bloc air forces.
----------------
Tupolev Tu-2:n suunnittelun lähtökohtana oli kehittää kaksimoottorinen, sisäisellä pommikuilulla varustettu pommikone, jonka nopeus olisi lähellä hävittäjälentokoneen nopeutta. Koneen rakenteen piti myös kestää syöksypommituksen aiheuttamat rasitukset. Koneen suunnittelu aloitettiin Andrei Tupolevin johdolla 1. maaliskuuta 1940, koodinimellä ”Samolet (lentokone) 103” (ven. Самолёт 103). Ensimmäinen prototyyppi, Mikulin AM-37 -moottoreilla varustettu Tupolev ANT-58, lensi ensilentonsa 29. tammikuuta 1941, lentäjänä Mihail Nukhtikov. Koneen suoritusarvot ylittivät Neuvostoliiton ilmavoimien sille asettamat vaatimukset. Konetta kehitettiin ensilennon jälkeen, muun muassa ohjaamon kattoa korotettiin ja koneen takaosaan, rungon alapuolelle, lisättiin konekivääriampumo ehkäisemään alasektorista tulevia hyökkäyksiä.
Seuraava, edelleen kehitetty prototyyppi, muun muassa siiven alapuolisilla rakettikiskoilla varustettu ANT-59 (Samolet 103U), lensi ensilentonsa 18. toukokuuta 1941. Kone oli, kuten ANT-58, varustettu kehitysvaiheessaan olevilla AM-37-moottoreilla, jotka vaihdettiin ensilennon jälkeen luotettavampiin Švetsov ASh-82 -moottoreihin. Koneen huippunopeus pieneni moottorien vaihdon seurauksena noin 80 km/h, luotettavuutta pidettiin kuitenkin nopeutta tärkeämpänä. 
Koneen sarjatuotanto aloitettiin Omskissa entisen autotehtaan tiloissa 1. elokuuta 1941. Tuotanto oli aluksi niin hidasta, että ensimmäinen sarjatuotantokone, ANT-58:aan pohjautuva ANT-60 (Samolet 103V), valmistui vasta marraskuussa 1941. Kaikkiaan vain yhdeksäntoista konetta ehdittiin valmistaa, kun tehtaan koneenrakennuskapasiteetti keskitettiin Jak-1-hävittäjän valmistukseen.


Tupolev sai luvan jatkaa koneen kehittämistä, ja syksyllä 1942 ilmavoimat kokeili kolmea edelleen kehitettyä, sarjatuotantoon paremmin soveltuvaa prototyyppiä. Koneiden tyyppimerkintä oli ANT-61 (Samolet 103S), ja ne olivat ensimmäiset joille ilmavoimat antoi oman tyyppimerkintänsä Tu-2. Rintamalaivueessa kokeiltavana olleet Tu-2:et saivat niin myönteiset arvostelut, että konetyyppi otettiin takaisin tuotantoon. Varsinaisen tuotantoversion prototyyppi lensi ensilentonsa 26 elokuuta 1943, ja ensimmäiset koneet tyyppimerkinnällä Tu-2S alkoivat saapua rintamalaivueisiin keväällä 1944. 
Kaikkiaan Tu-2S-koneita rakennettiin sodan loppuun mennessä noin 1 100 kappaletta.
-----------------

Built from 1941 to 1948, the Tu-2 was the USSR's second most important twin-engine bomber (the first being the Pe-2). The design brought Andrei Tupolev back into favour after a period of detention. Crews were universally happy with their Tupolevs. Pilots could maneuver the aircraft like a fighter, it could survive heavy damage, and it was fast. The Tu-2 remained in service in the USSR until 1950.

Some surplus Tu-2s were provided to the Chinese People's Liberation Army Air Force for use in the Chinese Civil War. Some Chinese Tu-2s were shot down by United Nations airmen during the Korean War. In the 1958–1962 'counter-riot actions' in the 1959 Tibetan uprising in Qinghai-Tibet Plateau covering Qinghai, Tibet, southern Gansu, and western Sichuan, Chinese PLAAF Tu-2s took on the roles of ground-attack, reconnaissance and liaison. The Chinese Tu-2s were retired at the end of the 1970s.


After World War II, the Tu-2 proved to be an ideal test aircraft for various powerplants, including the first generation of Soviet jet engines.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.