Yhdysvaltain laivasto tilasi 1936 prototyypin Brewster XF2A-1 merkillä, virallinen nimi projektille. Alumiinirakenteinen, keskitaso, umpiohjaamo, hydrauliset laskusiivekkeet ja sisään vedettävä laskuteline.
Vuonna 1938 tehdas sai 54 koneen tilauksen laivastolta ja vuoden kuluttua toimitukset alkoivat, jolloin laivasto sai käyttöönssä 11 kpl koneita.
Prototyyppiin oli tehty muutoksia asentamalla isompi 1200 hv moottori, edellisen 950 hv tilalle sekä entistä täydellisemmät laitteet ja varusteet. Laivasto muutti kaikki tilauksensa käsittämään ttätä uudempaa F2A-2 mallia ja jolla korvattiin mm. suomeen myydyt koneet.
Laivasto teki myös jatkotilauksen käsittämään 108 kpl uudempaa F2A-3versiota.
Vientikoneet olivat kaikki F2A-1 mallia.
Näitä myytiin Austraaliaan 20 kpl.
Belgiaan 48 kpl.
Hollannin itä-intiaan 72 kpl.
Iso-Britanniaan 170 kpl.
Suomen hallitus ei saanut sotaa käyvänä osapuolena koneita ostaa.
Syy: kongressin säätämä laki kielsi kaiken aseviennin sotaa käyville osapuolille.
Suomen suurlähettiläs sai erään suomalaisen liikemiehen avulla ostettua koneet mutkan kautta, yksityisesti.
Kauppa tehtiin 16.12.-39 käsittäen 44 kpl näitä F2A-2 konetta. Koneet myytiin romuina. Ennen purkamista koneista poistettiin kaikki yhdysvaltain laivaston omaisuus kuten aseet, tähtäimet, mittarit. Koneet myytiin romuina, koska haluttiin osoittaa etteivät koneet mene enää sotilaskäyttöön ja näin kaupan hyväksyminen sekä vientilupa.
Suomeen ostetut koneet purettiin, pakattiin kuljetuslaatikkoihin ja laivattiin Bergeniin lähteviin aluksiin, jonne ne saapuivat neljässä eri erässä, josta koneet kahden viikon matkan jälkeen lähetettiin rautateitse Ruotsin Trollhättänin Saabin tehtaille.
Trollhättan oli paikka jossa koneiden kokoaminen ja koelennot tehtiin Saabin tehtaan oman koelentäjän suorittamana (Saab on ollut alusta asti lentokonetehdas).
Koneista ensimmäiset 4 kpl tuli suomeen 1.3.-40 ja lisäksi vielä 2 kpl ennen talvisodan päättymistä.
Koneiden sijaintipaikka määrättiin Hollola, Pyhäniemi.
Sotalentoja niillä ei ehditty lentää, kun vain parikymmentä talvisodan vielä kestäessä. Koneilla ei saatu yhtään voittoa talvisodan aikana.
Kaikki muut 43 konetta saatiin suomeen vasta talvisodan päättymisen jälkeen.
Yksi koneista koottiin pelkistä varaosista, koska yhdysvallat vapautti vain 43 kpl.
Vappuna 1.5. kaikki Brewster koneet, 44 kpl olivat vihdoin 1940 suomessa.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Finland bought 44 Brewster B-239s on 16th, December 1939, but they were received too late to see any combat during the Winter War. Unit price was 54 000 USD plus packing and delivery costs, also 10 spare engines, 20 propellers and other spare parts were purchased for a total sale price of 3.4 million dollars (168 million Finnish Marks).
To the purchasers surprise all US Navy "property" were removed at the factory from the Brewsters bought by Finland: guns, sights, instruments and carrier equipment. Initially separately purchased Aldis-optical (binocular) sights were used, but in the spring of 1941 before reflector sights (Finnish V. T.h.m. 40 sights which were based on Revi 3c) were installed in the Finnish Brewsters.
Metric instruments were installed in Finnish Brewsters. The Finnish B-239 "export"- models were equipped with refurbisuhed R-1820 G-5 engines taken from DC-3 airliners. The B-239s were designated from BW-351 to BW-394. During the war the single 0.30" machine gun was replaced with a 0.50" (12.7mm) and in 1943 all except one Finnish B-239s had four 0.50" machine guns.
The wing guns had 400 rounds and fuselage guns 200 rounds each (0.30" had 600 rounds). Pilot seat armor was installed to Finnish Brewsters (important difference for pilot safety compared to F2A-1 and dictated by the Winter War experience).
There were a lot of other little fixes, changes and improvements to the B-239 that were made locally in Finland during it's career.
" Our Brewsters, contemporary fighters, werw fat hustlers, just like bees. They had speed, agility and good weaponry too. In addition to that they also had protective amor behind the pilot's back and under his seat (installed by Finnish mechanics).
We were happy to take them anywhere to take on any opponent."
(General Paavo Nikunen)
Offsetpainatus Kari Vertasen taulu.
Lentolaivue 24:n Brewster BW-366 palaa taistelulennolta Römpötissä kesällä 1942.
Brewster taivaamme helmi, tekniset tiedot:
Pituus 8,03 m, Korkeus 3,66 m siipien kärkiväli 10,67 m. Siipipinta-ala 19,4 m2. Tyhjäpaino 2020 kg, lentopaino 2415 kg.
Moottori Wrigt-Cyclone 9 sylinterinen 950 hv tähtimoottori (vienti mallien koneet).
Potkuri Hamilton std 3-lapainen vakiokierros-potkuri.
Huippunopeus 428 km/h merenpinnassa, 480 km/h 5000 m korkeudessa, Matkanopeus 380 km/h.
Nousunopeus 3000 metriin 4 min 12 sec, ja 5000 metriin 7 min 12 sec.
Lakikorkeus 9900 m, Lentoajan kesto 4 tuntia.
Ostohetkellä poistettujen aseiden tilalle asennettiin Suomessa kaksi potkurin kehän läpi ampuvaa ja yksi molemmin puolin runkoa 12,7 mm Colt-Browning konekivääri. Molempiin siipiin yksi 12,7 mm Colt-Browning, kumpaankin samanlaiset.
Yhdysvalloissa poistettujen tähtäin laitteiden tilalle asennettiin aluksi tavalliset piikkitähtäimet tai optiset Aldis putkitähtäimet, kunnes juuri ennen joulua (1940) koneisiin määrättiin muutettavaksi heijastintähtäimet Revi 3C tai Revi 3D joita Väisälä Oy valmisti lisenssillä (Sota-aikaiset lisenssit tekivät Väisälä Oy:tä tunnetuksi maailmalla).
Koneet varustettiin myös RCA-radiolaittein sekä kotimaisilla pilotin panssari-istuimilla mutta ne eivät enää jatkosodan loppupuolella tuottaneet tarpeeksi suojaa vihollisen koneiden parempaa ja raskaampaa 23 mm tykkiaseistusta vastaan, joten ne poistettiin tarpeettomina.
Hollolassa tukikohtaa pitävä hävittäjälentolaivue (HLLV 22) sai 17 brewster konetta ennen kun joutui luovuttamaan koneet Suomen kuuluisimman hävittäjälentolaivue
(HLLV) 24 käyttöön. Tämä oli laivue josta voidaan todeta, ettei yksikään toinen laivue ole kyennyt suorittamaan niin paljon pudotuksia niin pienin omin tappioin.
Kaksi konetta pilotteineen menetettiin välirauhan aikana lento-onnettomuuksissa.
Kolmas brewster vaurioitui Malmin kentällä nelimoottorisen sairaankuljetuskoneen törmätessä siihen.
Lentolaivue 24 koneiden tukikohta oli Malmin lentoasema, myöhemmin Vesivehmaa,
heti kun sen kenttä valmistuti elokuussa 1940, jolloin laivue siirrettiin sinne kokonaisuudessaan.
Tekstin lähde osin alan kirjallisuus. Lisäksi olen ollut friikki näihin surisijoihin jo 50 v. kuvat tekstit, kirjat, pienoismallit ja melkein kaikki muut, käsiin saatavissaoleva materiaali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.