Surullinen tarina.
Koneen eturunko oli rakennettu duralumiinisista muototangoista, jotka oli katettu alumiinipellillä.
Takarunko oli puolestaan niitattu teräsputkista ja päällystetty kankaalla.
Siipi puurakenteinen, siivekkeet ja peräsimet dur-alumiinirakenteiset, kangasverhous.
Miehistö: 2 (ohjaaja ja tähystäjä)
Pituus: 8,1 m
Kärkiväli: 13,7 m (isosiipinen muunnos), 120 m (pienisiipinen muunnos)
Siipipinta-ala: 32 m² (isosiipinen muunnos), n. 26 m2 (pienisiipinen muunnos)
Tyhjäpaino: 1 350 kg
Lentopaino: 2 300 kg
Voimanlähde: Gnome-Rhonen valmistama Bristol Jupiter IV (9Ab) ilmajäähdytteinen 9-sylinterinen tähtimoottori, teho 420 hv
Huippunopeus: 188,5 km/h (isosiipinen muunnos), 200,9 km/h (pienisiipinen muunnos)
Nousunopeus: n. 4 m/s (0-1 km), n. 3 m/s (1-2 km) ja 1 m/s (2-3 km korkeudessa)
Nousuaika: 4 minuuttia 1000 metriin, 10 minuuttia 2000 metriin ja 20 minuuttia 3000 metriin.
Lakikorkeus: 4200 m
Lentoaika: 6 tuntia
Aseistus
Neljä eteenpäin ampuvaa kiväärikaliiperista konekivääriä rungossa ja siivissä,
kaksi liikuteltavaa konekivääriä tähystämössä
lisäksi yksi alaspäin ampuva konekivääri (kaikkia aseita ei asennettu Suomessa)
400-500 kg:n pommikuorma (ei asennettu Suomessa)
F.K. 31 suunniteltiin ensisijaisesti tiedustelukoneeksi, mutta konetta oli tarkoitus voida käyttää myös hävittäjänä, pommikoneena ja meritoimintakoneena.
Eri tarkoituksia varten koneeseen sai kolme erikokoista siipeä tai kellukkeet pyörien tilalle. Kone esiteltiin Pariisin ilmailunäyttelyssä, missä se aiheutti sensaation.
Monitoimisuuden lisäksi koneessa oli edistyksellistä mm. laskusiivekkeinä toimivat koko siiven mittaiset siivekkeet sekä ohjaamosta käsin trimmattava korkeusvakain.
Koneeseen sai mm. 400-500 kg:n pommikuorman ja siihen oli suunniteltu peräti seitsemän konekiväärin aseistus.
Pariisin ilmailunäyttelyn katosta riippuva F.K.31 ei ollut lentävä kone vaan puinen maketti, sillä F.K.31 lensi ensilennon vasta kesäkuussa 1924.
NVI–lentokonetehdas ja Koolhoven saivat koneen myötä paljon julkisuutta mutta vain vähän kauppoja.
Hollannin siirtomaa-armeija tilasi neljä konetta ja ranskalainen tehtailija de Monge lisenssin, jolla hän rakensi yhden koneen.
Kolmas asiakas oli Suomen ilmavoimat. NVI lopetti toimintansa pian Suomen koneiden toimituksen jälkeen.
Hollannissa valmistetut F.K.31–koneet asetettiin lentokieltoon rakenteen heikkouden vuoksi syksyllä 1929.
Syynä:
1.) Siivet taipuivat lennossa niin, että siivekkeet takertelivat.
2.) Sivuperäsimet repeilivät ja ohjainvaijerit takertelivat.
3.) Moottorit oli kiinnitetty kieroon asentoon.
4.) Öljy- ja bensiinisäiliöt repeilivät.
5.) Alumiiniosat hapettuivat, koska niitä ei ollut käsitelty oikein.
6.) Rullaus oli raskas, koska kannukselle kohdistui yli 400 kg:n massa.
7.) Samasta syystä startissa oli vaikeaa saada pyrstöä ylös maasta.
8.) Koneen ohjaamoon pääsy oli hankalaa ja lennon aikana sieltä poistuminen
laskuvarjon kanssa olisi todennäköisesti ollut mahdotonta.
9.) Tarkkuutta vaativat suoritukset koneella olivat mahdottomia,
sillä ohjaaja ei nähnyt eteen eikä alas.
10.) Kone tärisi voimakkaasti (flutter-ilmiöt?).
Koneita ei korjattu koskaan lentokuntoon.
Hollannissa valmistetut koneet olivat huonoja
Suomessa valmistetut olivat vielä näitäkin huonompia.
Ensimmäisessä vastaanottotarkastuksessa laskuteline löi lommoja runkoon jo rullauksen aikana.
Myös ilmakuopat lennoilla aiheuttivat koneen eturunkoon pysyviä muodonmuutoksia niin, että lento-ominaisuudet muuttuivat jokaisella lennolla.
Koneita korjattiin ja tarjottiin uudelleen ilmavoimille marraskuussa 1930.
Koelentoja jatkettiin läpi talven 1930-1931.
Ohjaajien mielestä konetta ei pitäisi huonojen lento-ominaisuuksiensa ja heikon rakenteensa vuoksi ottaa ollenkaan lentopalvelukseen.
Vuonna 1931 kone määrättiin lentokieltoon ja koneet poistettiin kirjanpidosta helmikuussa 1932.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.