maanantai 15. syyskuuta 2014

Polikarpov I-15, I-152, I-153,

Polikarpov I-15 ja I-15bis ja niistä edelleen kehitetty I-153 olivat neuvostoliittolaisia kaksitasoisia hävittäjälentokoneita, joita käyttivät tasavaltalaiset Espanjan sisällissodassa, Kiina sodassa Japania vastaan ja Neuvostoliitto toisessa maailmansodassa. Niitä valmistettiin 905 kappaletta. 

                     
Talvisodassa erityisesti I-153 oli vaarallinen Suomen ilmavoimien päähävittäjää Fokker D.XXI:tä vastaan.
----------------------------------------------
Suomen ilmavoimat sai sotasaaliiksi talvisodassa viisi pakkolaskun tehnyttä I-152-konetta, joista kaksi korjattiin lentokuntoon ennen talvisodan päättymistä ja loput välirauhan aikana. 

Talvisodassa saatiin sotasaaliiksi myös useita I-153-koneita, joista suurin osa oli romuja. Kahdeksan I-153-konetta kunnostettiin lentokuntoisiksi, seitsemän välirauhan aikana ja yksi jatkosodan alussa. Jatkosodassa saatiin lisää I-153-koneita sotasaaliiksi ja niistä kunnostettiin lentokelpoisiksi kolme konetta. 

                    
Suomi osti vuonna 1942 Saksan sotasaalisvarastoista 11 I-153-konetta, joista yhdeksän saatiin joulukuussa 1942. Loput kaksi lähtivät matkaan heinäkuussa 1943, mutta toinen niistä tuhoutui siirtolennolla. Saksan sotasaalisvarastoista ostettiin lopulta kymmenen konetta, joten I-153-koneita oli Suomen ilmavoimissa yhteensä 21 kappaletta.
                   
I-152-koneita käytettiin harjoituskoneina ja I-153-koneita lähinnä tiedustelukoneina vuosina 1940–1945. 
Koneet poistettiin Ilmavoimien kalustorekisteristä 2. tammikuuta 1950.

Vuonna 2008 riistapäällikkö löysi nykyisen Venäjän alueelta Viipurinlahdelta hylyn, joka tunnistettiin I-153-tyypiksi. Suomalaisista ja entisen Neuvostoliiton arkistoista voitiin todentaa, että kyseessä oli yksilö, jonka siipi oli matalalla käydyssä kiivaassa ilmataistelussa osunut suomalaisen Gloster Gladiator -koneen siipeen 4. maaliskuuta 1940. 


Kumpikaan osapuoli ei silloin kyennyt paikantamaan lentäjää tai konetta. Lentäjää ei myöskään ollut Suomen sotavankiluetteloissa. Hylky siirrettiin Moskovaan tekniseen museoon löytökunnossa 2009.
-------------------------------------------------
                    
Polikarpov I-15
Kärkiväli: 9,15 m
Pituus: 6,29 m
Moottori: ilmajäähdytteinen tähtimoottori Shvetsov M-22 (480 hv)
Paino: 1 180 kg (tyhjänä), 1 422 kg (lentopaino)
Nopeus: 305 km/h merenpinnassa ja 350 km/h 3 000 metrissä
Lakikorkeus: 9 200 m
Lentomatka: 480 km
Neljä 7,62 mm konekivääriä ja 150 kg pommeja
------------------------
                    
Polikarpov I-152
Kärkiväli 10,18 m
Pituus 6,28 m
Moottori: ilmajäähdytteinen tähtimoottori Shvetsov M-25V (725 hv)
Paino: 1 310 kg (tyhjänä), 1 730 kg (lentopaino)
Nopeus: 315 km/h merenpinnassa ja 370 km/h 3 000 metrissä
Lakikorkeus: 9 500 m
Lentomatka: 450 km
Neljä 7,62 mm PV-1 tai Maxim-konekivääriä tahditettuna rungossa, näille yhteensä 4 400 patruunaa sekä ripustimet 150 kg pommikuormalle.
------------------------
                    
Polikarpov I-153
Kärkiväli: 10, m
Pituus: 6,18 m
Paino: 1 139 kg (tyhjänä), 1 650 kg (lentopaino)
Moottori: ilmajäähdytteinen tähtimoottori Shvetsov M-62 (830 hv lentoonlähdössä ja 850 hv 1 530 metrissä.
Nopeus: 365 km/h merenpinnassa ja 430 km/h 3 000 metrissä
Lakikorkeus: 10 700 m
Lentomatka: 480 km

Neljä 7,62 mm ShKAS-konekivääriä tahditettuna rungossa, näille yhteensä 5 000 patruunaa sekä neljä ripustinta yhteensä 150 kg:n pommikuormalle.
--------------------------------------------------------------------
                     
Dmitri Grigorovitšin ja Nikolai Polikarpovin suunnitteleman I-5 -koneen ensimmäinen prototyyppi lensi 29. huhtikuuta 1930 nimellä VT-11 ja toinen prototyyppi 22. toukokuuta 1930. I-5:n sarjavalmistus alkoi vuonna 1932. Kahdessa vuodessa I-5-konetta rakennettiin 803 kappaletta. Koneen moottorina oli 480 hv:n M-22 -moottori, joka oli lisenssillä valmistettu versio 9-sylinterisestä Bristol Jupiter -tähtimoottorista.

I-5-konetta kehitettiin edelleen ja uuden version prototyyppi TsKB-3 lensi ensilentonsa lokakuussa 1933. Koneen yläsiipi oli ns. lokkisiipi ja moottorina oli 630 hv:n Wright Cyclone. I-15:ksi nimetyn koneen sarjatuotanto alkoi vuonna 1934. Moottorina oli aluksi M-22 mutta myöhemmin Cyclonesta kehitetty 635 hv:n M-25. 
I-15-hävittäjää valmistettiin 733 kpl.
                     
Lokkisiipi haittasi lentäjän näkyvyyttä ja se korvattiin suoralla yläsiivellä. 
(Chayca/ Tshaika = Lokki = Seagull)

Moottoriksi asennettiin 725 hv:n M-25V, joskin tuotantoversioissa tavattiin myös 760 hv:n M-25A:ta ja 775hv:n M-25B:tä. Moottorin painon kasvun myötä rakenteita jouduttiin vahvistamaan. Uutta versiota kutsuttiin I-152:ksi ja I-15bis:ksi ja sen valmistus aloitettiin syksyllä 1937. 

I-152 -konetta rakennettiin Neuvostoliitossa 2 408 kappaletta, joista 186 kappaletta vietiin Kiinaan vuodenvaihteessa 1937–1938. 
                     
Lisäksi Espanjan tasavaltalaiset rakensivat lisenssillä 231 konetta vuosina 1937–1938.

Koneen kehittäminen ei jäänyt tähän, vaan sitä kehitettiin edelleen Espanjan sisällissodan kokemusten perusteella. Yläsiiveksi asennettiin lokkisiipi ja alasiipeen sisään vedettävät laskutelineet. Prototyyppi valmistui lokakuussa 1938. Koneen tuotanto alkoi nimellä I-153 keväällä 1939 ja päättyi vuoden 1940 lopulla 3437 koneen valmistuksen jälkeen. 
                        
Koneessa oli 850 hv:n M-62-moottori, joka sekin oli kehitetty Wright Cyclonesta. Ensi kerran I-153 osallistui sotatoimiin Khalkin-Golissa Japanin hyökättyä Neuvostoliittoa vastaan heinäkuussa 1939. 

Koneessa oli aseistuksena neljä 7,62 mm ShKAS-konekivääriä, joiden yhteenlaskettu patruunamäärä oli mahtava, 5 000 kappaletta. 
Suuren ammusmäärän johdosta lentäjät aloitti tulituksen yleensä jo hyvin kaukaa.

Aseistuksen heikkoutena pysyi loppuun asti mekaaninen liipaisin, joka oli vailla minkäänlaista tehostinta, vaikka se oli sijoitettu ohjaussauvaan. 
Liipaisin oli niin raskas käyttää, että monet koneet huojuivat rajusti aseita käytettäessä tahattomien sauvanliikkeiden vuoksi, ja osumistarkkuus oli vajavainen.

Koeversioissa kokeiltiin paineistettua ohjaamoa, turboahtimia ja kiihdytykseen käytettäviä rakettimoottoreita.

4 kommenttia:

  1. I must say, those planes are charming! Even in camo with the swastika. Best, Dean

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, Dean.
      In addition, the machine was very very "nimble" and agile, very quick to rise up
      In this sense, a lot better than the Fokker XXI or Gloster Gladiator

      I-16 is also a very "cute" and small

      Poista
  2. Friends how retracted landing gear with skis at the I-153? It was somehow blocked the landing gear rotation. On the photos you can see the added push rod, sometimes twice sometimes only one. Sorry translator Google.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The red image.
      I think there is a cable, that lifts the ski tip, and ski tail fall little behind when plane landings, and this cable balance means skis tip not hits ice, ground, or snow

      Poista

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.