Heinkel 115 A ja C

Heinkel He 115 oli saksalainen kaksimoottorinen kellukevarusteinen torpedokoneeksi suunniteltu meritoimintakone. Sitä käytettiin torpedopommitusten lisäksi meritiedusteluun, laivasaattueiden suojaukseen ja miinoitukseen.

                   
Saksan ilmailuministeriö käynnisti torpedopommittajakoneen suunnittelun vuonna 1935. Heinkel ja Blohm und Voss (B&V) sunnittelivat ja rakensivat prototyypit, Heinkel rakensi He 115 -prototyyppejä viisi kappaletta V1 - V5 vuosien 1937 ja 1939 välisenä aikana. V2-prototyypillä saavutettiin maaliskuussa 1938 kahdeksan vesikoneiden maailmanennätystä. Vuonna 1938 He 115 valittiin sarjavalmistukseen prototyypin V4 perusteella.

Tammikuussa 1939 aloitettiin He 115 A-1-muunnoksen, joka oli ensimmäinen tuotantoversio, valmistus. He 115 A-2 oli vientimuunnos, jota myytiin kuusi kappaletta Norjaan ja 12 kappaletta Ruotsiin vuonna 1939. He 115 -koneen valmistus lopetettiin lähinnä pienen nopeutensa vuoksi jo syksyllä 1940, mutta käynnistettiin vielä uudelleen vuonna 1944.

                  
Suomessa oli käytössä yhteensä kolme Heinkel He 115 -konetta vuosien 1940–1944 välisenä aikana

He 115 N ( N= Norja)
Norjan hallitus antoi käskyn lopettaa aseellinen vastarinta Saksaa vastaan 7. kesäkuuta 1940. Norjan muiden He 115 -koneiden käskettiin paeta Britteinsaarille, mutta yhden koneen teknisen kunnon katsottiin estävän pitkän lennon. Kokenut liikennelentäjä ja Norjan laivaston luutnantti Helge Dahl, muodollisesti jo siviili, lensi 
8. kesäkuuta 1940 Tromssan Skattörasta Petsamon Salmijärvelle tämän He 115 N -koneen, joka oli vientimuunnos A-2-versiosta. 

Yksilön sarjanumero oli 156 ja valmistusnumero 3038. Norjalainen sotilastunnus oli F.50, mutta siirtolennolla Suomeen käytettiin keksittyä siviilitunnusta LN-MAB vaikkakin kone oli vielä aseistettu. Suomeen tullessaan koneen kokonaislentoaika oli vain 50 tuntia, koska se oli toimitettu tehtaalta vasta heinäkuussa 1939. Narvikin taistelujen yhteydessä ltn. Erik Björneby ampui konella alas saksalaisen Junkers Ju-52 kuljetuskoneen Gullesfjordissa 14. huhtikuuta 1940.

                  
Kone ensin internointiin ja lennettiin Santahaminaan, sieltä keväällä 1941 edelleen Ilmavoimien varikolle Tampereelle. Otettiin Suomen ilmavoimien käyttöön, tunnuksella HE-115 ja lempinimellä ”Jenny”, 20. kesäkuuta 1941 alkaen. 

Aluksi sitä käytettiin Pohjanlahdelle Vaasasta suuntautuneilla tiedustelulennoilla Lentue X:n alaisuudessa. Lentue X muutti nimensä kymmenen päivää myöhemmin Lentolaivue 15:ksi, joka aloitti HE-115:llä tiedustelu- ja propagandalennot Laatokan Karjalaan ja Maaselän suunnalle Höytiäisen Hirvirannasta käsin. 

Kone kärsi oman ilmatorjunnan osumasta 24. elokuuta 1941, jonka jälkeen Valtion Lentokonetehtaat muutti koneen kuljetustehtäviin. 

                  
Syksystä 1941 kone oli kaukopartioiden kuljetus- ja huoltotehtävissä. LeLv 15:n lakkautuksen jälkeen 28. helmikuuta 1942 kaukopartiokuljetuksista vastasi Osasto Räty, joka muuttui komentajansa vaihduttua kesällä 1943 Osasto Maliseksi. 

HE-115 tuhoutui 4. heinäkuuta 1943, jolloin se joutui 8 miehen kaukopartiota (team.Kärpänen) hakiessa arviointivirheen vuoksi venäläisten tulitukseen Tugasjärvellä ja syttyi tuleen. Alkuperäinen lentosuunnitelma oli hakea kaukopartio toiselta järveltä, mutta Jenny laskeutuikin ”vara”noutopaikalle. 


                  
Koneen miehistö vangittiin suoraan Tugasjärvestä, miehistö palautettiin Suomeen 22. marraskuuta 1944. Konetta yritettiin tuhota myöhemmin omien toimesta ampumalla sitä kahden Morane-Saulnier M.S. 406 -hävittäjän tulella. 
Kuitenkin kyseinen He 115 alias ”Jenny” nähtiin viimeksi Sekeen juna seisakeella lokakuussa 1944.

He 115 C 
Saksasta saatiin lainaksi toukokuussa 1943 kaksi He 115 C -konetta tunnuksiltaan 6H+BK ja 6H+CK, aluksi Osasto Malisen ja vuoden 1944 aikana Osasto Jaurin käyttöön. 6H+CK luovutettiin takaisin saksalaisille 7. syyskuuta 1944, mutta 6H+BK jätettiin suomalaisten käyttöön ja sillä lennettiin neuvostoliittolaisten hämäämiseksi Lapin sodassa tunnuksella OH-PMJ (tulee sanoista Päämaja Jauri).

                           
Kone luovutettiin lopullisesti Neuvostoliitolle marraskuussa 1944.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
                   
Heinkel He 115B-1
Miehistö: 3
Matkustajia: jopa 14
Pituus: 17,30 m
Kärkiväli: 22,28 m
Korkeus: 6,60 m
Siipipinta-ala: 87,5 m²
Tyhjäpaino: 5 290 kg
Suurin lentoonlähtöpaino: 10 400 kg
Moottori: 2 × BMW 132K -9-sylinteristä tähtimoottoria, 630 kW / 970 hv
Suurin nopeus: 327 km/h matkalentokorkeudessa
Lentomatka: 2 100 km
Lakikorkeus: 5 200 m
Siipikuorma: 103,8 kg/m²
Teho/massa: 139 W/kg
Aseistus:1 × kiinteä 7.92 mm MG 17 konekivääri 
sekä 1 × liikuteltava 7.92 mm MG 15 konekivääri taka- ja etuampumoissa
Pommit: 5 × 250 kg pommia, tai yksi 800 kg torpedo, tai 1 × 920 kg merimiina
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
On June 8, 1940, the day after Norwegian forces were ordered to cease hostilities, one He 115 (F.50, deemed technically unfit to be flown to UK), was flown to Finland posing as a civilian aircraft LN-MAB. 

                   
The plane was interned but the pilot, experienced line captain and naval lieutenant Helge Dahl, and crew were free to leave Finland. From Summer 1941 it was used by the Finnish Air Force's LLv.14, coded HE-115 and named "Jenny", to ferry sissi troops behind Soviet lines. In this role, it proved valuable in a terrain with numerous secluded lakes. It served in this role until ambushed behind enemy lines in East Karelia on 4 July 1943. 

                    
It took off, but soon had to ditch and the crew was made POW. Two days later the still floating HE-115 was strafed by Finnish Morane-Saulnier 406 fighters. There are reports that the Soviets still salvaged the wreck for evaluation. Two Luftwaffe He 115 C were borrowed for similar operations in 1943 - 44 and operated with German markings by Finnish crew. One was returned in 1944, but the other was surrendered to the Soviets after armistice.
----------------------
                   
The Heinkel He 115 was a World War II Luftwaffe seaplane with three seats. It was used as a torpedo bomber and performed general seaplane duties, such as reconnaissance and minelaying. The plane was powered by two 960 PS (947 hp, 720 kW) BMW 132K nine-cylinder air-cooled radial engines. Some later models could seat four, had different engines, or used different weapon setups.

                 
In 1935, the German Reich Air Ministry (Reichsluftfahrtministerium or RLM) produced a requirement for a twin engined general purpose floatplane, suitable both for patrol and for anti-shipping strikes with bombs and torpedoes. Proposals were received from both Heinkel Flugzeugwerke and from Blohm & Voss' aircraft subsidiary, Hamburger Flugzeugbau, and on 1 November 1935, orders were placed with both Heinkel and Hamburger Flugzeugbau for three prototypes each of their prospective designs, the He 115 and the Ha 140.

The first prototype Heinkel flew in August 1937, with testing proving successful, with the He 115 being selected over the Ha 140 early in 1938, resulting in an order for an additional prototype and 10 pre-production aircraft.[1] Meanwhile, the first prototype was used to set a series of international records for floatplanes over 1,000 km (621 mi) and 2,000 km (1,243 mi) closed circuits at a speed of 328 km/h (204 mph).

                   
Armament initially consisted of two 7.92 mm (.312 in) MG 15 machine guns, one in the nose and one in the dorsal position. Later He 115s were fitted with a fixed forward-firing 15 mm or 20 mm MG 151 cannon, and two rearward-firing 7.92 mm (.312 in) MG 17 machine guns in the engine nacelles. Ordnance used by He 115 variants included LTF 5 or LTF 6b torpedoes and SD 500 500 kg (1,100 lb) or SC 250 250 kg (550 lb) bombs. Some also carried LMB III or LMA mines.