Näytetään tekstit, joissa on tunniste Finnish Air Force. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Finnish Air Force. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Junkers Ju 52 / OH-ALL

Matkustajakone Kaleva (OH-ALL) oli Aero O/Y:n kolmimoottorinen Junkers Ju-52-3/mge -lentokone, jonka kaksi neuvostoliittolaista pommikonetta ampui alas sen ollessa reittilennolla Tallinnasta Helsinkiin 14. kesäkuuta 1940.

Ampumisen syynä pidetään Neuvostoliiton halu saada haltuunsa Ranskalaista diplomaattipostia.
Tapahtuma oli dramaattisimpia tapahtumia välirauhan ajan Suomessa ja laittoi liikkeelle kosolti huhuja Baltian maiden miehityksen kiristämässä ilmapiirissä.

Miehistö
Kalevan ohjaamossa oli kahden hengen miehistö: ohjaaja kapteeni Bo von Willebrand ja radisti Tauno Launis. He olivat lentäneet Kalevan samana päivänä normaalilla päivittäisellä vuorolennolla Tukholmasta Turun ja Helsingin kautta Tallinnaan. Iltapäivällä Kalevan oli tarkoitus palata samaa reittiä takaisin Tukholmaan.
Matkustajat
Virolais-Suomalaissyntyinen Gunvor Maria Luts
Ruotsalainen Max Hettinger
Saksalainen liikemies Friedrich Offermann
Saksalainen liikemies Rudolf Cöllen
Ranskalaiset kuriiri Paul Longuet
Ranskalainen kuriiri Frederic Marty
Yhdysvaltalainen kuriiri, Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystössä työskennellyt Henry William Antheil, säveltäjä George Antheilin veli.
Kolmella kuriirilla oli mukanaan yhteensä 227 kiloa diplomaattipostia.

Alasampuminen
Kaksi neuvostoliittolaista DB-3T-pommikonetta odotti Kalevaa Suomenlahden yllä kahden kilometrin korkeudessa. Toinen niistä ampui varoituslaukauksia, mutta Kaleva jatkoi matkaansa. Lähellä Kerin majakkasaarta toisen pommikoneen konekivääriampuja avasi tulen noin 50 metrin etäisyydeltä. Kaleva sai osumia vasempaan moottoriinsa, joka syttyi palamaan. Kaleva kääntyi vasemmalle kyljelleen ja syöksyi mereen Kerin majakkasaaren pohjoispuolelle, noin 30 kilometrin päähän Tallinnasta. 

Kalevan putoamispaikalla veden syvyys on noin 100 metriä. Kaikki yhdeksän Kalevassa ollutta ihmistä saivat surmansa. Heidän ruumiitaan ei löydetty.
                    
--------------------------------------------------------
                                 Tante Junkers Ju-52  / Aunt Junkers Ju-52

Kaleva, registered OH-ALL, was a civilian Junkers Ju 52 passenger and transport plane, belonging to the Finnish carrier Aero O/Y. The aircraft was shot down by two Soviet Ilyushin DB-3 bombers during peacetime between the Soviet Union and Finland on June 14, 1940, while en route from Tallinn to Helsinki, killing all 9 on board

Incident
A few minutes after taking off in Tallinn, Kaleva was joined at close range by two Soviet DB-3T torpedo bombers. The bombers opened fire with their machine guns and badly damaged Kaleva, making it crash into the water a few kilometers northeast of Keri Lighthouse. All nine passengers and crew members on board were killed.

Estonian fishermen had witnessed the attack and crash of the plane. Shortly after the crash the Soviet submarine Shch-301 (Щ-301) surfaced and inspected the fishing boats. After confiscating items taken from the wreck by the fishermen, the Soviets picked up diplomatic mail from the wreck and the sea. The future top-scoring Finnish pilot Ilmari Juutilainen was sent to inspect the crash site. After the Soviets spotted the Finnish airplane, the submarine hid its flag.

                   

At the time of the incident Finland was not at war with the Soviet Union. The attack was probably part of the Soviet preparations for the full-scale occupation of Estonia, which took place two days after the Kaleva incident, on 16 June 1940. The occupation was preceded for several days by a Soviet air and naval blockade, which included preventing diplomatic mail from being sent abroad from Estonia. 
The passengers on the last flight of Kaleva included two German businessmen, two French embassy couriers, one Swede, an American courier, and an Estonian woman. The French couriers had over 120 kilograms of diplomatic mail in the plane. 

The American courier was reportedly transporting the U.S. military codes to safety from Estonia.

The plane was piloted by Captain Bo von Willebrand, and Tauno Launis was the wireless operator. The American victim was Henry W. Antheil, Jr., younger brother of noted composer George Antheil. 

Antheil worked as a clerk at the U.S. Legation in Helsinki. In 2007, he was honored for his service in a ceremony at the U.S. Department of State. His name was inscribed on the U.S. Department of State's Wall of Honor.

The Government of Finland did not send any complaints or questions to the Soviets out of fear of hostile Soviet response, and the true reason for the crash was hidden from the public. This was due to the heavy pressure put upon Finland during the Interim Peace by the Soviets. After the outbreak of the Continuation War, the incident was described in detail by the government.

The commander of Shch-301 G. Golderg's report on the incident held in the Russian State Naval Archives starts with the notice of a Finnish airplane on its way from Tallinn to Helsinki on June 14, 1940 at 15.05 PM. According to the report, the airplane was chased by two Soviet Tupolev SB high-speed bombers. At 15.06 PM, the Finnish airplane caught fire and fell into the sea, 5.8 miles from the submarine. 



At 15.09 PM the submarine took course to the crash site and made it to the location by 15.47 PM. The submarine was met by 3 Estonian fishing boats near the detritus of the airplane. The Estonian fishermen were searched by lieutenants Aladzhanov, Krainov and Shevtshenko. All valuables found from the fishermen and in the sea were brought on board of the submarine: the items included about 100 kg. of diplomatic post, valuables and foreign currencies. 

At 15.58 a Finnish fighter plane was noticed with the course towards the submarine. The airplane made 3 circles above the site and then flew towards Helsinki. The exact coordinates of the crash site were determined to be at 59°47′1″N 25°01′6″E.

Captain A. Matvejev's report states that on board the Shch-301 noticed an airplane crash on June 14, 1940 at 15.06 on 5.8 miles distance from the submarine. At the crash site 3 Estonian fishing boats and the remains of the airplane were found. At 15.58 PM a Finnish fighter plane made 3 circles above the crash site. By 16.10 PM all items found from the sea and from the hands of the fishermen were brought on board the submarine. 

The items included about 100 kg of diplomatic mail, and valuables and currencies including: 1) 2 golden medals, 2) 2000 Finnish marks, 3) 10.000 Romanian leus, 4)13.500 French francs, 5) 100 Yugoslav dinars, 6) 90 Italian liras, 7) 75 US dollars, 8) 521 Soviet rubles, 9) 10 Estonian kroons. All items were put on board of patrol boat "Sneg" and sent to Kronstadt.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Focke-Wulf Fw 58 B Weihe

Focke-Wulf Fw 58 Weihe oli Focke-Wulf-tehtaan pääsuunnittelijan Kurt Tankin Saksan ilmailuministeriön vaatimusten pohjalta suunnittelema koulu- ja yhteyslentokone. Tavoitteena olivat mahdollisimmat turvalliset lento-ominaisuudet. Koneen prototyyppi V-1 lensi ensilentonsa kesäkuussa 1935.

Kone oli yksi + kolmepaikkainen sekarakenteinen kaksimoottorikone. Siivet ja peräsimet olivat kevytmetallia, runko hitsattua teräsputkea puisine muotokaarineen ja rimoineen. Verhoilu oli kangasta.


Focke-Wulf Fw 58 Weihe -konetta valmistettiin yhteensä noin 2 000 kappaletta, joista lisenssillä muun muassa Brasiliassa 25 B-2 -versiota ja Unkarissa joitakin kymmeniä

Erillinen Pataljoona 4 sai vuoden 1943 lopussa saksalaisilta käyttöönsä yhden Fw 58 B -koneen, jonka saksalainen tunnus oli NH+OI. Sen nouti Saksasta lentomestari Martti Paasonen. 
Kone oli pataljoonankomentajan yhteyskone jonka sijoituspaikka Mikkeli ja Rissala. 
Valtion lentokonetehdas asensi koneeseen talvella 1943–1944 sukset. 
Aselevon tultua kone jäi ilmavoimien käyttöön valvontakomission harhauttamiseksi siviilitunnuksella OH-PMS, luetteloissa se oli FH-1.

Kone oli Suomen Armeijan käytössä, lentäminen ja huolto oli Suomen Ilmavoimilla.
Tällä suuren kokoisella koneella lennettiin Suomessa vain 30 tuntia. 
                     
Kuitenkin tämä kone oli Armeijan käytössä, alkaen lokakuu 1943 - 1944 vuoden aika ja palautettiin saksaan takaisin. Periaatteessa Weihe oli siis lainattu maavoimille. 
Ilmavoimien henkilöstö kuitenkin lensi niillä ja huolsi ne. Suurikokoisella Weihella lennettiin vain noin 30 tuntia, vaikka se oli käytössä vuodet 1943–1944.
------------------ 
The Focke-Wulf Fw 58 Weihe ("Harrier") was a German aircraft, built to fill a request of the Luftwaffe for a multi-role aircraft to be used as advanced trainer for pilots, gunners and radio operators.
The Fw 58 is a low-wing monoplane with two piston engines mounted in nacelles on the wing leading edges. The crew sat in an enclosed canopy. Aft of the flight deck, the fuselage is open to form a moveable machine gun station. The tailwheel undercarriage is retractable.
The Fw 58 was widely used for training Luftwaffe personnel. It was also used as VIP transport, ambulance, feeder airliner, photo reconnaissance, and weather research aircraft. It was built under license in Bulgaria, Hungary and Brazil. It was also operated by several countries such as the Netherlands, Romania, Croatia and Turkey.
General characteristics
Crew: 4
Length: 14 m (45ft 11 in)
Wingspan: 21 m (68 ft 10 in)
Height: 4.3 m (14 ft 1 in)
Wing area: 47 m² (506 ft²)
Empty weight: 1,900 kg (4,200 lb)
Loaded weight: 2,810 kg (6,200 lb)
Powerplant: 2 × Argus As 10 air-cooled inverted V8 piston engines, 180 kW (240 hp) each.
Maximum speed: 256 km/h (159 mph)
Range: 676 km (420 mi)
Wing loading: 59.8 kg/m² (12.3 lb/ft²)
Armament: 2 × 7.92 mm (.312 in) MG 15 machine guns

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Veterans Day... (27.4)

                                           

Finnish Air Force Headquarters Flag

                  

                                             Brewsters

                                                      Brewster pilots briefing

                                                         Curtis Hawk  dropped and ruined

                                               Tupolev SB-2 

                                                    Blenheim "short nose"



                                               A pilot waltz
                  







lauantai 25. huhtikuuta 2015

Koolhoven F.K.58

The Koolhoven F.K.58 was a single engine, interceptor-fighter aircraft designed by Koolhoven under contract by France. Intended for Armée de l'Air use, the F.K.58 saw limited service in the Battle of France.
In 1937 it became apparent to the French Air Council that domestic manufacturers could not equip the Armée de l'Air with enough fighters. The Dutch were contracted to produce a cheap, high performance fighter to supplement French needs. As produced, the F.K.58 was rather better than the M.S.406 and comparable to the Bloch MB.151 but inferior to the D.520 and most of the German aircraft it was to face. 
The FK.58 can be seen as a further development of the Fokker D.21 (also Erich Schatzki) with retractable undercarriage. It had the same composite structure: fuselage of steel tubing with a skin of metal plating and linen; the wing of wooden structure with plywood and linen skin.
-------------------------------------------------
Specifications F.K.58
Crew: One
Length: 8.7 m (28 ft 6.75 in)
Wingspan: 11 m (36 ft 1.25 in)
Height: 3 m (9 ft 10 in)
Wing area: 17.3 m² (186.2 ft²)
Empty weight: 1,930 kg (4,255 lb)
Loaded weight: 2,750 kg (6,063 lb)
Powerplant: 1 × Gnome-Rhône 14N-16 radial engine, 768 kW (1,030 hp)
Maximum speed: 505 km/h (314 mph)
Cruise speed: 450 km/h (280 mph)
Range: 750 km (466 mi)
Service ceiling: 10,000 m (32,810 ft)
Rate of climb: 11.6 m/s (1,130 ft/min)
Wing loading: 159 kg/m² (32.6 lb/ft²)
Power/mass: 0.28kW/kg (0.17 hp/lb)
Armament: 4 x 7.5 mm FN-Browning machine guns in underwing fairings
--------------------------------------------------------

The prototype Model 1166 (later named F.K.58) first flew on 17 July 1938. The French placed an order in January 1939 for 50 F.K.58s Just 17 of the French order were completed at the Koolhoven works due to insufficient French-supplied engines and instruments, and they were subsequently sent to France fitted with Dutch equipment. Production was transferred to Nevèrs where just one more F.K.58 was produced. The completed fighters (7 F.K.58s, 11 F.K.58As) were fitted with French equipment and their loaner parts returned to the Netherlands. Even had the order of 50 aircraft been available for the Battle of France, it is unlikely that the small number of aircraft, outclassed as they were by German fighters, could have changed the outcome much. Had they been employed in their intended role as colonial fighters, they might have acquitted themselves well against the Italian aircraft in that theatre.

The Dutch placed an order in late 1939 for 36 fighters powered by Bristol Taurus engines. As the Taurus was no longer available due to British restrictions these engines were to be replaced by Mercury VIII , spares of the Dutch Fokker D.21 and G.1A The lower output of these engines would have reduced the top-speed to some 480 km/h

The F.K.58 was originally procured for use as colonial fighters. Instead, the 13 fighters operational by May 1940 were manned by expatriate Polish pilots of Captain Walerian Jasionkowski's improvised escadre, the patrouille DAT (Défense Aérienne du Territoire) based at Salon and Clermont-Aulnat. As delivered, the fighters were not armed and the Poles had to acquire machine guns and fit them. From 30 May 1940, they were used in the defence of French cities, patrolling in Avignon - Marseille area, then from Clermont-Ferrand, without any encounters with the enemy. The type's service life was short-lived with only 47 or so operational sorties recorded; the unit had no confirmed victories, but at least one F.K.58 was lost. After the fall of France, all surviving airframes were scrapped.


Variants
F.K.58 Prototype
Prototype powered by 1,080 hp Hispano-Suiza 14AA engine, 2 built.
FK-58 [Bristol Taurus]
Dutch version powered by Bristol Taurus engine, projected Dutch aircraft, none build.
F.K.58
First production variant powered by Hispano-Suiza 14AA radial engine, 7 built.
F.K.58A
Production version powered by Gnome-Rhône 14N-16 engine, 11 built.
Operators
 France
Armee de l'Air
 Poland
Polish Air Forces in exile in France
Eskadra "Koolhoven" operated eight aircraft, probably all were FK.58A variant.


tiistai 27. tammikuuta 2015

Beechcraft 17

Beechcraft 17 oli ensimmäinen yhdysvaltalaisen lentokonerakentaja Walter Beechin vuonna 1932 perustaman Beechcraft-tehtaan valmistama lentokonetyyppi. Kone oli umpiohjaamolla varustettu kaksitaso. Sarjavalmistus alkoi vuonna 1934. 
Beechcraft 17 -mallia rakennettiin kaikkiaan yhteensä 781 konetta vuoteen 1948 asti. 
Kone oli hyvin suosittu varsinkin Yhdysvaltojen armeijan yhteyskoneena.

Beechcraft 17 oli sekarakenteinen nelipaikkainen kaksitasokone. Runko oli hitsattua teräsputkea puisin kaarin ja pituusjäykistein ja verhous pääasiassa kangasta. Aluksi tyypissä oli kiinteä laskuteline, joka muutettiin sisäänvedettäväksi. Vuonna 1937 kone varustettiin laskusiivekkeillä.

D17S-malli oli varustettu 9-sylinterisellä 420 hevosvoiman Pratt & Whitney Wasp Junior -tähtimoottorilla. B17L:n moottorina oli 7-sylinterinen 225 hevosvoiman ilmajäähdytteinen Jacobs L-4M -tähtimoottori.



Suomen ilmavoimissa oli käytössä kaksi Beechcraft 17 -konetta, toinen mallia B17L vuosina 1940–1945 tunnukseltaan BC-1 ja toinen mallia D17S vuosina 1951–1958 tunnukseltaan BC-2.
BC-1:n oli alun perin omistanut Etelä-Afrikassa asunut tanskalainen kapteeni Otto Thaning vuonna 1935. Tunnukseltaan ZS-BBC ollut kone tuhoutui Luandassa vuonna 1936, mutta sen moottori lähetettiin tehtaalle, jossa se asennettiin uuteen runkoon, joka sai saman tunnuksen. Tanskaan lennettyään Bröderne Dahls A/S luovutti koneen Suomen edustajalle Malmössä 19. helmikuuta 1940. 

Siirtolennolla koneen tunnus oli OH-BCI. Kone oli Ilmavoimien esikunnan yhteyskäytössä kunnes se vaurioitui laskussa 27. tammikuuta 1945. Veljekset Karhumäki peruskorjasi koneen ja se sai siviilitunnuksen OH-PKA. Kone tuhoutui laskussa Kuorevedelle 3. joulukuuta 1947. Koneen lempinimenä oli Kalle-Kustaa.
BC-2 oli vuonna 1944 Yhdysvaltojen ilmavoimille valmistettu D17S, sotilasversioltaan UC-43 Traveler. Veljekset Karhumäki osti koneen Norjasta vuonna 1949, ja seuraavana vuonna se sai tunnuksen OH-VKN.

Ilmavoimat lensi koneella 700 h vuoteen 1958 asti ja myi sen 25. huhtikuuta 1960. Koneen lempinimenä oli Piiska.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Sukellusve torjunta - Against submarines

Rolf Birger Ek (23. tammikuuta 1911 Kymi – 7. heinäkuuta 1990 Lahti) oli suomalainen lentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. (Kymi = Kotka)

Hän osallistui talvi- ja jatkosotaan pommituslaivueen päällikkönä ja lentäjänä. Nimitettiin 8. helmikuuta 1943 Mannerheim-ristin ritariksi numero 106. Hänen sotalentojensa määrä oli tuolloin 171, joista 29 talvisodassa.
SB-10
                                               
Kapteeni Ek oli ensimmäinen suomalainen suto- eli sukellusveneentorjuntalentäjä; hän huomasi miltei heti, etteivät hänen koneidensa pienet lentopommit pystyneet venäläisten sukellusveneiden vahvoihin painerunkoihin; muuta oli keksittävä, ja hän kuuli eräältä meriupseeriystävältään, että laivasto käytti samaan tarkoitukseen syvyyspommeja. Kapteeni Ek onnistui saamaan muutamia syvyyspommeja kokeiltavaksi - itse asiassa juuri hän ensimmäisenä maailmassa keksi sijoittaa näitä aseita lentokoneen pommikuiluun.

Muutamalla kokeella selvisi, mikä olisi sopivin korkeus, jolta pudottaminen sujuisi parhaiten särkemättä pommien koneistoja. Yhteen koneeseen sijoitettiin aina kolme syvyyspommia, jotka säädettiin eri syvyyksille. Laivue tuhosikin syvyyspommien avulla lukuisia venäläisiä sukellusveneitä. Tämä radikaalin uusi menettely oli tyrmistys venäläisille - eivätkä he lopun sodan aikana keksineet sille tepsivää vastakeinoa, ja tieto keksinnöstä levisi maailmalle kuin kulovalkea.

Siihen asti kaikkialla maailmassa lentokoneet olivat käyttäneet sukellusveneitä vastaan tavallisia lentopommeja, mutta näiden ensimmäisten lentokoneesta pudotetuilla syvyyspommeilla tehtyjen upotusten jälkeen Ison-Britannian parlamentin alahuoneessa tehtiin kysely tästä uutisesta, ja pian ilmestyikin varta vasten suunniteltuja lentosyvyyspommeja myös liittoutuneiden koneisiin.

Näissä koneissa pommit asetettiin useimmiten siipiripustimiin ja tavallisimmin niitä oli neljä kappaletta kussakin koneessa; mm. tutkakoneiksi muutetut Vickers Wellington-pommittajat, jotka Välimerellä etsivät italialaisia saattueita kutsuakseen torpedokoneet niiden kimppuun, kantoivat pommikuiluissaan neljää syvyyspommia siltä varalta että osuisivat tapaamaan italialaisia tai saksalaisia sukellusveneitä.
                       SB-10 kone ja miehistö, palattuaan 1000 lentotunnin jälkeen.
                   21.10. 1943. The crew of SB-10, after return from the 1000th sortie. 

Suomessa käytettiin koko sodan ajan tarkoitukseen tavallisia syvyyspommeja. Huomattavin ero oli se, että ulkomaisissa malleissa räjähdyssyvyyden saattoi säätää juuri ennen pudottamista erillisen reperterikellon avulla, Suomessa syvyydet laitettiin valmiiksi jo varikolla ennen koneeseen lastausta. Suomalaisista koneista reperterikelloja oli vain Junkers 88 -, Dornier Do 17 -ja Bristol Blenheim -koneissa; sotasaaliskoneisiin niitä ei ehditty saada eikä muita koneita liiennyt sukellusveneentorjuntaan. 

Tavallisille pommeille tarkoitetut venäläiset varmistuksen poistolaitteet, jotka sotasaaliskoneissa oli jo valmiina, olivat liian alkeellisia tähän tarkoitukseen; muista pommeista poiketen syvyyspommit saattoivat olla jo ilmaan noustessa varmistamattomia, koska niiden laukaisin toimi vedenpaineella eikä iskusta - eli ne eivät olisi räjähtäneet mahdollisessa maahansyöksyssä. 

Yksi syvyyspommien räjähdys pakkolaskun jälkeen on Suomessa tapahtunut SB-2 -koneelle, mutta silloinkin pommit räjähtivät vasta tulen ehtiessä niihin; kone oli SB-11 joka saapui Suomeen 5.11.1941, luovutettiin lentokonetehtaalle 27.11.1941, luovutettiin 1. kerran 2/LeLv 6:lle 22.6.1942, lentoaika 72 h, poistettiin 13.11.1942 (starttasi Malmilta peräsimet lukittuina 24.9.1942, syöksyi metsään ja syttyi tuleen, tulessa räjähtäneet syvyyspommit tuhosivat koneen).

Ritari Ekin taistelulentojen arvoa nostaa huomattavasti se, että hän teki kaikki suto-lentonsa vanhoilla venäläisillä SB-2 -pommikoneilla, jotka olivat paitsi ajastaan jääneitä myös teknisiltä ominaisuuksiltaan äärimmäisen epäluotettavia. 
Venäläisiä rynnäkkö- ja hävittäjäkoneita vastaan ne olisivat olleet täysin avuttomia, eikä Suomella ollut antaa saattohävittäjiä. Matalalento noin sadan metrin korkeudessa, missä laskuvarjot olisivat olleet arvottomia, yhdessä hyvän naamiovärin kanssa pelasti konevanhukset ja lentäjät surman suusta.

Hänet ylennettiin sodan jälkeen majuriksi ja hän teki lopun uransa vieraissa maissa sotilasasiamiehenä. Tämän diplomaatin tehtävänsä hän suoritti yhtä tarkan täsmällisesti kuin sotatoimensakin.

Ritari Ek eli viimeiset vuotensa vapaaehtoisessa maanpaossa Kanariansaarilla, koska hän sai 60-luvulla maksettavakseen täysin kohtuuttomat arvioverot, joita ei pystynyt maksamaan - siispä hänen koko omaisuutensa ja eläkkeensä takavarikoitiin.

Kirjailija Mauri Sariola kertoo eräässä teoksessaan ritari Ekin perustaneen Kanariansaarille seinävaatteita tekevän kutomon ystäviensä lainaamilla rahoilla; Sariola sanoo että hänenkin seinälleen päätyi parikin sellaista; tuotteesta ehti hänen mukaansa tulla varsin suosittu ennen ritari Ekin kuolemaa.

Vasta juuri ennen kuolemaa ritari Ek pääsi takaisin kotimaahan.
Hänet on haudattu ritarilehto Levon hautausmaa Lahti.


                                             
1).  24.6.1942
2).  18.8.1942
3).  20.9.1942
4).  22.9.1942



Rolf Birger Ek (born 23 January 1911 in Kymi, Finland, dead 7 July 1990 in Lahti) was a Finnish pilot and Mannerheim Cross Knight.  (Kymi = Kotka city)

Birger Ek was born in 1911 to insurance inspector Arthur Ek and Elsa Lundequist and grew up in Loviisa in southern Finland. He married Tyyni Orvokki Puupponen and had two daughters. He began his military career in the early 1930s.

He participated in the Winter War and Continuation War as a pilot and the commander of the second flight of bomber squadron 6 (2./LeLv). He was appointed the Mannerheim Cross (No. 106) and knighthood on 8 February 1943.
He flew 171 wartime missions, including 29 in the Winter War.

Captain Ek was the first Finnish "Suto" (sukellusveneen torjuntalentäjä) or submarine hunter pilot. 
                                           
He is credited with inventing and refining the method of dropping naval depth charges from aircraft. Immediately at the outbreak of the Winter War, Ek noticed that the small bombs used up to that time to combat submersibles were too weak against the Soviet submarines with their strong pressure hulls. 

They had to find another way of dealing with them. From a friend in the navy he learned about the depth charges that were in use and managed to get a hold of a few for his experiments. He then proceeded to find out at which heights the aircraft should fly to avoid deflecting depth charges from the surface and still drop the charge without breaking the detonation mechanism upon impact with the water.

The Finnish bombers were equipped with three depth charges, each one set to detonate at different depths. The bomber squadron became quite successful, sinking eight Soviet submarines. Captain Ek was involved in the sinking of four. The Soviets did not manage to device any effective countermeasure during the entire war.

After flight, led by Ek claimed ten submarines sunk, as marked on the scoreboard



Knowledge of the effective submarine huntung method soon spread around the world. Most navies, up to that point, had been using regular bombs. Upon learning about it, some members of the British House of Commons pressed for the introduction of similar weapons in their aerial submarine hunting forces. This was soon followed by the other allied forces.

British forces mostly used modified Vickers Wellington aircraft equipped with four depth charges and were used quite successfully against Italian and German submarines.

The most notable difference between the Finnish and Allied methods was that the Allies were able to set the detonation depth just prior the drop, while the Finnish ones were pre set on ground. This was partly due to the use of less advanced bombers in the naval bombing squadron, and partly due to the shallow depth of the Gulf of Finland where most of the missions were carried out.

Captain Ek flew all of his submarine hunting missions with notoriously unreliable Soviet Tupolev SB-2 war-booty aircraft, usually without escort. The aircraft had to rely on camouflage and also flew at altitudes of only some 100 meters above the sea to make them more difficult to spot, but in the same time made the use of parachutes, as the means of escape, impossible.

He was promoted to the rank of Major after the war, and pursued a career as a foreign military attaché at the Finnish embassy in Stockholm.

In the 1960s he was taxed at an unreasonable high level, which he couldn't meet, and decided to go into voluntary exile to the Canary Islands. All his belongings and pension savings were confiscated by the Finnish state, and Ek was forced to loan from friends and relatives to make ends meet.

He returned to Finland just before his death. He is buried at the knight's grove at the (Lahti) Levo cemetery.


Kuvat ja kuvien teksti Suomen Ilmavoimien historia kirja Lentävät Ritarit.
Kalevi Keskinen ja Kari Stenman 

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Victories with the Me Bf 109

Below are all the Finnish aces who have won victories with the Me Bf 109 
(1943 - 1944)








NameVictories with
Messerschmitt
Bf 109
Victories total
Ilmari Juutilainen5894
Eino Luukkanen3956
Hans Wind3675
Urho Lehtovaara29.544.5
Olavi Puro28.536
Olli Puhakka2542
Klaus Alakoski2526
Emil Vesa2029.5
Paavo Myllylä19.521
Kyösti Karhila1932
Nils Katajainen1835.5
Jorma Saarinen1823
Tapio Järvi1728.5
Eero Halonen1616
Väinö Suhonen1519.5
Antti Tani14.521.5
Oiva Tuominen1344
Eero Riihikallio1016.5
Aaro Nuorala1014.5
Jouko Huotari817.5
Heimo Lampi813.5
Ahti Laitinen810
Kalevi Tervo723
Lasse Aaltonen712.5
Hemmo Leino6.511
Lauri Nissinen632.5
Erik Teromaa619
Lauri Pekuri618.5
Urho Sarjamo612.5
Erik Lyly68
Matti Durchman66
Aulis Lumme516.5
Onni Paronen512.5
Leo Ahokas512
Mikko Pasila510
Ture Mattila58
Kosti Keskinummi55.5
Atte Nyman55
Kullervo Lahtela4.510.5
Yrjö Pallasvuo413
Niilo Erkinheimo410.5
Kai Metsola410.5
Mauno Kirjonen410
Viktor Pyötsiä3.519.5
Lauri Jutila3.57.5
Yrjö Turkka317
Eino Peltola310.5
Mauno Fräntilä35.5
Jouko Myllymäki35
Väinö Pokela35
Viljo Kauppinen19.5
Joel Savonen18
Veikko Evinen15
592






Eino Ilmari Juutilainen
Lentomestari
   437 sotalentoa
 2 x Mannerheim risti

 Eino "Eikka" Antero Luukkanen
    Majuri
      Komentaja, 
    Laivueen johtaja
    441 sotalentoa

Hans Henrik ”Hasse” Wind 
Kapteeni
302 sotalentoa
    2 x Mannerheim risti
----
After destroying of 5 Pe-2 s on 13 June 1944, the incredible series of Wind's kills was continued in following days: 15 June - 1 P-39 + 1 IL-2M.
 16 June - 2 Pe-2 + 1 La-5.
 19 June - 2 P-39 + 1 La-5 (flown by a Hero of Soviet Union, major A.V. Zhirkov). 

Now Wind was flying a brand new G-6, "MT-439". The plane was still under German insignia because there was no time to painting work.

20 June 1944 there was the toughest day of the war in the air. FAF Messerschmitts (30 aircraft) flew 126 missions, were engaged in 13 air battles in which 49 victories were scored, without losses. 
This day "Hasse" add to his scoreboard 2 La-5s + 2 Yak-9s + 1 Pe-2. 
Two days later (on 22 June) he got 2 Spitfires + 1 La-5. 
Next day - 2 La-5s + 2 DB-3Fs.
 on 25 June - 3 Yak-9s + 2 Yak-7s.

That makes 30 victories in 12 days. Wind took off fast after alert and attacked the enemy ruthlessly, without planning or hesitation. When in shooting position he fired accurately at close range. But Wind was very bitter not being able to help the Finnish infantry, being terrorized by Shtormoviks. 

On 26 June 1944 he test flew the MT-439 after repair and shot down 3 Yak-9s. 
His last flight was on 28 June 1944. 
He shot down 3 Yak-9s and returned to base badly wounded
-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Urho Sakari "Pikku-Jätti" (little giant)  Lehtovaara
Lentomestari
400 taistelulentoa

 Olavi "Olli" Kauko Puro (creek)
  Luutnantti
 207 taistelulentoa

Risto Olli Petteri Puhakka
     Kapteeni  
Laivueen Johtaja
401 taistelulentoa

Klaus Santtu Jalmari Alakoski
Ylikersantti
239 taistelulentoa

Emil "Omppu" Onerva Vesa (Omppu = Apple)
   Vääpeli
  198 taistelulentoa

                                                             Urho "Pampsa" Myllylä
                                                                   Luutnantti
                                                           420 taistelulentoa

                                                           Kyösti "Kössi" Karhila
                                                                Luutnantti
                                                      Laivueen komentaja
                                      304 taistelulentoa (392 tuntia sotalentoa)

                                                      Nils "Nipa" Edvard Katajainen
                                                                    Vääpeli
                                                          196 taistelulentoa

                                                               Jorma "Jotte" Saarinen
                                                               Luutnantti
                                                          139 taistelulentoa

                                                             Turo Tapio "Tappi" Järvi
                                                                        Vääpeli
                                                                   247 taistelulentoa

                                                           Eero Martti Olavi Halonen
                                                                       Ylikersantti
                                                                   81 taistelulentoa

                                                                Väinö Ilmari Suhonen
                                                                        Luutnantti
                                                                    Lentue johtaja
                                                                    261 taistelulentoa

                                                              Antti Johannes Tani
                                                                         Vääpeli
                                                                 272 taistelulentoa

                                                  Oiva "Oippa" Emil Kalervo Tuominen
                                                                     Lentomestari
                                                                400 taistelulentoa

                                                             Eero Juhani Riihikallio
                                                                    Luutnantti
                                                                110 taistelulentoa

                                                                  Aaro Eerik Nuorala
                                                                      Ylikersantti
                                                                  250 taistelulentoa

                                                     Jouko "Jussi" Armas Antero Huotari
                                                                           Vääpeli
                                                                  291 taistelulentoa

                                                     Heimo Hemmi Olavi Lampi (pond)
                                                                        Vänrikki
                                                                  268 sotalentoa

                                                            Ahti Tauno Ilmari Laitinen
                                                                        Luutnantti
                                                                  75 taistelulentoa

                                                             Altti Kalevi "Kale" Tervo
                                                                       Luutnantti
                                                                 150 taistelulentoa

                                                                     Erik Aaltonen
                                                                       Lentomestari
                                                                   300 taistelulentoa

                                                         Heimo Hemmi Kullervo Leino
                                                                       Ylikersantti
                                                                 251 taistelulentoa

                                                               Lauri "Labra" Nissinen
                                                                       Luutnantti
                                                                    Laivueen johtaja
                                                                   300 taistelulentoa

                                                                   Erik Uolevi Teromaa
                                                                          Luutnantti
                                                                  225 taistelulentoa

                                                                 Lauri Olavi Pekuri
                                                                        Kapteeni
                                                                    Lentueen johtaja
                                                                   314 taistelulentoa

4                                             
                                                          Urho "Urkki" Kaarlo Sarjamo
                                                                        Luutnantti
                                                                    334 sotalentoa

                                                                   Erik Edvard Lyly
                                                                     Ylikersantti
                                                                  188 taistelulentoa

                                                         Matti "Max" Ensio Durchmann
                                                                      Ylikersantti
                                                                  145 taistelulentoa

                                                                      Aulis Lumme
                                                                          Luutnantti
                                                                   287 taistelulentoa

                                                                 Onni Kullervo Paronen
                                                                        Lentomestari
                                                                   316 taistelulentoa

                                                                      Leo Ahokas
                                                                       Ylikersantti
                                                                    189 taistelulentoa

                                                                         Mikko Pasila
                                                                           Luutnantti
                                                                    200 taistelulentoa

                                                             Ture Allan Nestor Mattila
                                                                        Luutnantti
                                                                  296 taistelulentoa

                                                             Kosti Rauni Keskinummi
                                                                        Kersantti
                                                                      75 taistelulentoa
                                                               Atte Erik Olavi Nyman
                                                                        Luutnantti
                                                                   150 taistelulentoa

Kullervo "Kuje" Lahtela
Majuri
Komendantti
187 taistelulentoa

Yrjö Armas "Kreivi" (Count)  Pallasvuo
Vänrikki 
250 taistelulentoa

Niilo Johannes Erkinheimo
Ylikersantti
180 Taistelulentoa

Kai "Kaius" Kalevi Johannes Metsola
        Luutnantti
        296 sotalentoa

Mauno "Manne" Kirjonen
Luutnantti

 Viktor "Vikki" Pyötsiä
 Lentomestari
437 sotalentoa

Lauri Olavi Jutila
Vääpeli
150 taistelulentoa

 Yrjö Olavi "Pappa" Turkka
      Lentomestari
      350 taistelulentoa

Eino iisakki Peltola
 Ylikersantti
  200 sotalentoa

Mauno Mikael Fräntilä
Lentomestari
380 taistelulentoa

Jouko Jalo Myllymäki
Kapteeni
150 taistelulentoa

Väinö Nikolai Pokela
  Luutnantti
    Lentue johtaja
    209 sotalentoa

Viljo Ilmari Kauppinen
  Ylikersantti  
110 sotalentoa

Joel Adiel Savonen
Luutnantti
Laivueen johtaja
313 taistelulentoa

Veikko Arvid Evinen
Kapteeni
Laivueen päällikkö
250 taistelulentoa