D.H. Vampire MK 52 (the Vamp)

De Havilland Vampire oli brittiläinen yksimoottorinen suihkuhävittäjä, josta tuli toinen kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) käyttöön ottama toinen suihkulentokone. 

Vampiren koelennot alkoivat toisen maailmansodan aikana, mutta tyyppi ei ehtinyt taistelukäyttöön. RAF käytti koneita hävittäjinä, vuodesta 1946 vuoteen 1955 asti ja koulukoneena vuoteen 1966 asti. Koneita valmistettiin 3 268 kappaletta. Suuri osa koneista oli muiden maiden ilmavoimien käytössä, neljännes koneista valmistettiin lisenssillä muualla kuin Englannissa

Vampiren suunnittelu alkoi kokeellisena hankkeena toisin kuin Gloster Meteor-lentokoneen suunnittelu, jonka tavoite oli alun perin hävittäjäkone (interceptor) toiseen maailmansotaan vastineeksi Messerschmitt Me 262 -suihkuhävittäjälle. Vampiren ensimmäinen spesifikaatio oli E6/41 vuonna 1941. Koneen suunnittelu alkoi DH-100-numerolla vuoden 1942 puolivälissä eli kaksi vuotta Gloster Meteorin suunnittelun alun jälkeen.

De Havilland Vampire / The Vamp

Alussa projektinimi oli "Spider Crab".De Havilland hyödynsi koneen rakenteissa Mosquito-hävittäjäkoneesta kertynyttä vaneriosaamistaan. Yksimoottorisesta Vampiresta tuli viimeinen hävittäjäkone, jossa rakenne oli puu-metalli-komposiittirakenne. Koneen runko oli valmistettu kahdesta koivuvanerikerroksesta, joiden välissä oli balsatäyte. Painon säästämiseksi runkorakenteeksi valittiin kaksoispuomirunko, rakenteellisen yksinkertaisuus oli syynä siihen, että koneen siipi oli suora.

D.H.100 Vampire Mk.52 "VA-7" Koskue

Koelentäjä Geoffrey de Havilland lensi ensimmäisen prototyypin LZ548/G 30. syyskuuta 1943 Hatfieldissä eli vain kuusi kuukautta Meteorin koelentojen jälkeen.Tuotantoon versio Mark I ehti huhtikuussa 1945. Useimmat koneet rakennettiin English Electric Aircraft-tehtaalla, koska De Havillandin oma tehdas oli vielä sotatuotannon takia ylikuormitettu.

Vampire muistuttaa huomattavan paljon samaan aikaan suunnittelun alla ollutta Focke-Wulf Flitzer-konetta. Focke-Wulfin suunnittelutoimistossa hämmästyttiin koneiden samankaltaisuuksia, vaikka syynä tähän oli sattuma: kumpikin suunnittelutoimisto oli toisistaan tietämättä kohdannut samanlaisia ongelmia ja keksinyt samanlaisia ratkaisuja.

Vampire Trainer VT-8 Luonetjärvellä

Vampire saavutti aikanaan monia ennätyksiä. Se oli muun muassa RAF:n ensimmäinen kone, joka ylitti 500 mph nopeuden. Se oli myös ensimmäinen lentotukialukselta noussut ja laskeutunut suihkukone. Modifioitu RAF:in Vampire teki 3. joulukuuta 1945 laskun HMS Ocean -tukialukselle. Vuonna 1948 John Cunningham saavutti koneella silloisen korkeusennätyksen, 59 446 jalkaa (18 119 m).

Tyypin ensimmäinen moottori oli Halford H1, joka tuotti 2 100 lb (9.3 kN) työntövoiman. Frank Halfordin suunnittelemaa, myöhemmin nimellä Goblin tunnettua moottoria, de Havilland valmisti itse.

Myöhemmät MkI-versiot käyttivät Goblin 2- ja Mk3 Goblin III-moottoreita. Ensimmäiset tuotantokoneet lensivät lokakuussa 1948 ja viimeiset toimitettiin kesäkuussa 1949.

Englannin kuninkaallisen laivaston ensimmäiseksi suihkukonemalliksi tuli Vampiren tukialusversio F20. Sea Vampiren moottorin tehottomuus teki kuitenkin tukialusnousuista vaikeita, joten koneet palvelivat pääasiassa T22-koulutuskoneina 1950-luvulle. Laivaston käyttämä De Havilland Venom -pommikone oli kehitelmä Vampiresta.

Useita Vampireja muunnettiin F21-malliksi, joissa oli vahvistettu alaosa. Niillä tehtiin niin sanottuja "flexi-deck" laskeutumiskokeiluja HMS Warrior -tukialuksella. Koneista poistettiin laskutelineet ja ne laskeutuivat mahalleen kumiselle lentokannelle. Vaikka kokeet sinänsä onnistuivatkin, idea ei luonnollisestikaan kantanut pidemmälle.

Viimeinen Vampiren muunnos oli Mk11, kaksipaikkainen koulukone. Sen ensilento tapahtui vuonna 1950. Koulukoneet perustuivat yöhävittäjän koulukoneversioon. Trainereita rakennettiin noin 800 kappaletta.

Konetta myytiin ainakin seuraaviin maihin: Australia, Kanada, Suomi, Ranska, Intia, Uusi-Seelanti, Norja, Ruotsi, Sveitsi. Lisäksi käytettyjä yksilöitä myytiin edelleen maihin, jotka eivät olleet ostaneet niitä suoraan, esimerkiksi ruotsalaisia Vampire-koneita myytiin Etelä-Amerikkaan. Vampirea rakennettiin lähes 4 400 (?) kappaletta, joista neljäsosa lisenssillä ostajamaissa. 

Vampiren tullessa Suomeen 1953 niitä oli käytössä 17 maassa. Ruotsin ilmavoimilla oli vuosina 1946-1968 käytössä kaikkiaan 380 Vampire-hävittäjää ja 57 kaksipaikkaista Vampirea. Viimeisin käyttäjä oli Sveitsi, jossa tyyppi oli koulutuskäytössä vielä 1990-luvulla.

Suomen ilmavoimat siirtyi suihkukonekauteen 22. tammikuuta 1953, jolloin ensimmäiset kolme D.H.100 Vampire Mk.52 -suihkuhävittäjää laskeutuivat de Havilland-tehtaan koelentäjä George Thorntonin johtamina Porin lentokentälle. Kesällä 1953 saapui kolme "Vamppia", mikä oli koneen lempinimi Ilmavoimissa. Koneiden tunnukset olivat VA-1..VA-6.

Varaosina käytetty Koskuella näytteillä oleva yksipaikkainen Vampire on merkitty "VA-7":ksi, vaikka se ei ollutkaan lentokäytössä Suomessa.

Suihkulentokoulutus tehostui vuonna 1955, kun Ilmavoimat sai yhdeksän (9) kaksipaikkaista D.H. 115 Vampire Trainer T.Mk.55 -konetta. 
Koneiden tunnukset olivat VT-1..VT-9.

Vampire Trainer oli ensimmäinen Suomessa käytetty lentokone, jossa oli heittoistuin.
Viimeisen lennon Suomen ilmavoimissa Vampire Trainerillä (VT-8) teki eversti Aimo Huhtala Luonetjärvellä 15. heinäkuuta 1965.

Ensiksi Vampireilla lensi 2. Lennosto (vuodesta 1957 Satakunnan Lennosto) Porissa. 1950-luvun lopulla koneet siirrettiin 1. eli Hämeen Lennostolle Tikkakoskelle. 3. Lennoston (vuodesta 1957 Karjalan Lennoston), päätukikohtana oli 1950-luvulla sorakiitoteinen Utti, jolloin suihkukoneet pystyivät operoimaan siellä vain talvella. 

Vampire-hävittäjät palvelivat Suomen ilmavoimissa vuoteen 1965

                                         Vampire trainer

                                      Hävittäjä yllä, Trainer alla
Suomen ilmailumuseossa ovat esillä sekä Vampiren hävittäjä- että koulutusversio (VA-2 ja VT-9). Keski-Suomen ilmailumuseossa on esillä Vampire-koulukone (VT-8). Siellä on myös varastoituna on Vampire -hävittäjä (VA-6). 

Jalasjärvellä on pylvään nokassa, aikanaan Koskuella kansakoulun urheilukentällä ollut, sittemmin entisen Esson huoltoaseman ja leirintäalueen lähellä oleva palveluksensa loppuaikoinaan Ilmavoimien käytössä varaosina käytetty Vampire-hävittäjä("VA-7").

Päijät-Hämeen ilmailumuseossa Vesivehmaalla on nähtävillä ulkona rikkinäisen Vampire-hävittäjän runko (VA-3) ja hallissa kaksipaikkaisen koulutuskoneen (VT-6) ohjaamo.

Suomen Ilmavoimien kolmen ensimmäisen Vampire –suihkuhävittäjän laskeutuminen Porin lentokentälle 22. tammikuuta 1953 aloitti suihkulentokauden Suomessa. 
------------------------------------------------
Hävittäjä:
De Havilland D.H.100 Vampire MK.52 suihkuhävittäjä
Kärkiväli: 11,58 m
Pituus: 9,37 m
Korkeus: 1,88 m
Massa: 3 297 kg (tyhjä) 5 618 kg (suurin lentoonlähtöpaino)
Moottori: de Havilland Goblin 2, 1 420 paunan (6,3 kN) työntövoima
Miehistö: 1
Huippunopeus: 825 km/h 7 500 m:n korkeudessa
Lakikorkeus: 12 200 m
Lentomatka: 1 755 km
Aseistus: eturungossa 4 kpl 20 mm Hispano-Suiza Mk.5 tykit
2 kpl 455 kg pommeja tai kasetissa 8 kpl 3 tuuman Hispano HSS-R 80 raketteja.

Koulutuskone:
De Havilland D.H.115 Vampire Trainer Mk.55 suihkuharjoituskone
Kärkiväli: 11,58 m
Pituus: 10,49 m
Korkeus: 2 m
Massa: noin 3297 kg (tyhjä) 6113 kg (suurin lentoonlähtöpaino)
Moottori: de Havilland Goblin 35, 1 588 kilopondin eli 15 kN työntövoima
Miehistö: 2 (heittoistuimet)
Huippunopeus: 825 km/h
Lakikorkeus: 12 000 m
Lentomatka: 1 880 km
Koneen eturungossa (2 tai 4) 20 mm Hispano-Suiza Mk.5 tykkejä. 
Siipien alle voidaan ripustaa 2 kpl 455 kg pommit
tai kasetissa 8 kpl 3 tuuman Hispano HSS-R 80 rakettia.
----------------------------------------------------------------------------------