Grigorovich I-Z - real gun version

Grigorovich I-Z  hävittäjä kehitettiin Neuvostoliitossa 1930-luvun aikana.

Tämä oli edistyksellinen malli jonka ansiosta lentokoneiden selviytymiskyky parantui huomattavasti. Lentokone oli kokometalli rakenteen ansiosta sekä jalokaasun käytön polttoainesäiliöissä niiden itsetiivistymisen ja siis syttymisherkkyyden parantamisen johdosta, joka taas puolestaan johti suurten kaliiperisten aseiden kokeiluun.

Neuvostoliitossa, LV Kurchevskiy kehitti useita sinkoja erikokoisille kaliipereille ja vuonna 1930 päätettiin mukauttaa 76.2 mm tykki aseet lentokoneissa käyttöön.

Tuloksena oli tavanomainen jäykistetyillä siipikannattimilla varustettu yksitasoinen lentokone jossa oli kiinteä laskuteline. 
Kaksi 76.2 mm tykkiä asennettiin potkurin kaaren ulkopuolelle siipien alle. Koneen takarunko, takasiivet sekä peräsin vahvistettiin metalli rakenteilla kestämään tykkien aiheuttama rekyyli-isku.

Yksi pieni kaliiperinen synkronoitu konekivääri lisättiin rungon vasemmalle puolelle jonka tarkoituksena oli lähinnä tukea lentäjää.

Kaksi prototyyppiä rakennettiin, ensimmäinen puolivälissä 1931, Toinen vahvistettu 
versio tyyppi I-Z bis lensi seuraavan vuoden alussa.

Näiden prototyyppi koneiden jälkeen tilattiin 21 lentokonetta erilaisia tarkoituksia varten ja näiden lisäksi tilattiin 50 konetta.
Siihen mennessä kun tämä viimeinen erä oli valmiina toimitetttavaksi, oli kuitenkin jo selvää, että käsite "yhden paukun" hävittäjä oli puutteellinen ja I-Zs joka oli rakennettu otettiin erilaisten käyttö-roolien testeihin.


Yksi tällainen tehtävänä oli toimia Zveno koneessa siihen asennettuna hävittäjänä.
----------------

General characteristics (One-shot versio)
Crew: One
Length: 7.65 m (25 ft 1 in)
Wingspan: 11.5 m (37 ft 9 in)
Height: (?)
Wing area: 19.5 m² (209.9 ft²)
Empty weight: 1,180 kg (2,601 lb)
Loaded weight: 1,648 kg (3,633 lb)
Powerplant: 1 × M-22 radial engine, 358 kW (480 hp)
Maximum speed: 259 km/h (140 knots, 161 mph)
Range: 600 km (324 nm, 373 mi)
Service ceiling: 7,000 m (23,000 ft)
Wing loading: 85 kg/m² (17 lb/ft²)
Power/mass: 217 W/kg (0.13 hp/lb)
Time to altitude: 14 min to 5,000 m (16,400 ft)
Horizontal turn time: 17 sec
Armament: 1 × 7.62 mm (0.3 in) PV-1 machine gun

and + 2 × 76.2 mm (3 in) Kurchevski DRP (APK) cannon / one shot per cannon

---------------------
The Grigorovich I-Z was a fighter aircraft developed in the Soviet Union during the 1930s. Advances in aircraft survivability thanks to all-metal construction and self-sealing and inert gas-filled fuel tanks led to experimentation with large-caliber weapons to shoot them down. 

In Soviet Union, L. V. Kurchevskiy developed a series of recoilless rifles in various calibers and in 1930 was decided to adapt the 76.2 mm (3 in) weapons for aircraft use.

The result was a conventional strut-braced monoplane with fixed landing gear. A pair of APK rifles were mounted under the wings outside the propeller arc and the rear fuselage and tail assembly were of reinforced metal construction to withstand the blast. A single small-caliber synchronized machine gun in the left fuselage was added to aid the pilot in aiming.

Two prototypes were built, the first flying in mid-1931. The second strengthened I-Zbis flew at the beginning of the following year. These were followed by 21 examples ordered as evaluation aircraft and 50 production machines. 

By the time this last batch was being delivered, however, it was already apparent that the concept of a "single-shot" fighter was flawed and the I-Zs that had been built were relegated to various testing roles. 

One such role was as a parasite fighter in the Zveno project.