The project first started at the end of the 1930s as the L 10 by ASJA, but after the merger with SAAB in 1937 it was renamed SAAB 17. The wings were reinforced to make it possible to use it as a dive bomber. Since there was a shortage of engines the aircraft were flown to the destination where the engines were removed and returned for use by the next delivery.
The aircraft was also made in three versions with different engines.
Two prototype L-10 aircraft were ordered, the first was powered by a 880 hp (660 kW) Nohab-built Bristol Mercury XII and the second by a 1,065 hp (794 kW) Pratt & Whitney R-1830 Twin Wasp.
The production B 17A used a Swedish built Pratt & Whitney Twin Wasp, the B 17B a Bristol Mercury XXIV licence-built in Poland, and the B 17C an Italian Piaggio P.XI. The aircraft could be fitted with wheels, skis or floats. A unique feature of the Saab 17 was its use of the extended landing gear assembly, with its large covers, as dive brakes.
The first test flight was on 18 May 1940 and first deliveries to the Flygvapnet (Swedish Air Force) were in 1942. However, the development of the turbojet meant it had a short service history. When the B17 ended service in 1947-1950 46 were sold to Ethiopia, remaining in service until 1968. Two B 17As were sold to Finland in 1959 and 1960, serving as target tugs for the Finnish Air Force, both succumbing to accidents fairly quickly.
B 17A - Bomber version with 1,050–1,200 hp (780–890 kW) Pratt & Whitney R-1830-S1C3G Twin Wasp engine; production: 132
B 17B - Bomber version with 980 hp (730 kW) Svenska Flygmotor Aktiebolaget (SFA)-built Bristol Mercury XXIV engine; production: 55
S 17BL - Reconnaissance version on landing gear; production: 21
S 17BS - Reconnaissance version on floats,production: 38
B 17C - Bomber version with 1,040 hp (780 kW) Piaggio P.XIbis R.C.40D engine; production: 77
The SAAB 17 had a total production run of 323 aircraft.
Operators:
Austrian Air Force
Danish Air Force
Imperial Ethiopian Air Force
Finnish Air Force
General characteristics
Saab B 17A
Crew: 2
Length: 10 m
Wingspan: 13.7 m
Height: 4.5 m
Wing area: 28.5 m2
Empty weight: 2,680 kg
Gross weight: 3,870 kg
Powerplant: 1 × Piaggio P.XIbis R.C.40D 9 cyl. air-coiled radial piston engine
Propellers: 3-bladed Piaggio P.1001 variable pitch propeller
Maximum speed: 435 km/h
Cruising speed: 370 km/h
Landing speed: 125 km/h
Range: 1,700 km
Service ceiling: 9,800 m
Rate of climb: 10 m/s
Wing loading: 139 kg/m2
Power/mass: 0.220 kW/kg
Guns: 2× 8 mm Ksp m/22F machine gun machine guns, fixed forward-firing
1× 8 mm Ksp m/22R machine-gun flexibly mounted in the rear cockpit
Bombs: 700 kilograms of bombs
----------------------------------------------------
Saab 17 oli ruotsalainen yksitasoinen, yksimoottorinen ja kaksipaikkainen tiedustelu- ja pommikone.
Koneen kehittely alkoi ASJA-yhtiön (AB Svenska Järnvägsverkstädernas Aeroplanavdelning) L 10-projektina jonka nimeksi vaihtui ASJAn Saabiin liittämisen jälkeen vuonna 1937 Saab 17. Tuolloin Ruotsi oli todennut, että vain Englannin tai Saksan liittolaiset pystyivät ostamaan suorituskykyisiä lentokoneita tilanteessa, jossa sodan tiedettiin olevan tulossa. Yhdysvalloillakaan ei ollut halua myydä puhumattakaan, että sillä olisi ollut ostokelpoista kalustoa. L-10-hankkeen apuna oli lisenssivalmistetun Northrop 8-A 1 (B 5) pommikoneen tuotantoa avustaneita yhdysvaltalaisia lentokoneinsinöörejä. Yhdysvaltalaiset insinöörit, jotka olivat opettaneet ruotsalaisille kollegoilleen nykyaikaisten kokometallisten lentokoneitten rakentamista, auttoivat myös uuden konemallin alkusuunnittelussa.
Siiven rakenteen vahvistamiseksi Saab 17 laskutelineet olivat suurissa kuiluissa siipien alapinnalla, ja telineissä oli suuret suojapellit, joiden oli tarkoitus toimia alaslaskettujen laskutelineitten myötä syöksyjarruina syöksypommituksessa. Uusien BT2-pommitähtäinten asennuksen jälkeen koneilla ei kuitenkaan tarvinnut käyttää syöksypommitustekniikkaa. Koneet voitiin pyörien lisäksi varustaa myös suksilla tai kellukkeilla.
Koelento tehtiin 18. toukokuuta 1940 ja toimitukset Flygvapnetille alkoivat vuonna 1942.
Koneesta tehtiin viisi versiota kolmella eri moottorityypillä. S 17BL ja S 17BS olivat tiedustelumalleja ja B 17A (132 kappaletta), B 17B (55 kappaletta) ja B 17C (77 kappaletta) pommikoneita.
17A käytti lisenssillä valmistettua Pratt & Whitney Twin Waspia, 17B Puolassa lisenssillä valmistettua englantilaista British Bristol Mercury XXIV:ää ja 17C italialaista Piaggio PXI-moottoria. Saab 17:ää valmistettiin 322 kappaletta.
46 konetta myytiin Etiopiaan vuosina 1947–1950, jossa ne palvelivat vuoteen 1968.
Suomen ilmavoimat hankkivat näitä täysin vanhentuneita koneita (17A) kaksi kappaletta, ensimmäisen toukokuussa 1959 ja toisen tammikuussa 1960. Koneiden rekisteritunnukset olivat SH-1 ja SH-2. Koneita käytettiin lähinnä maalihinauskoneina, johon ilmavoimilla oli akuutti konetarve FK-hinauskoneen tuhouduttua ja Blenheimien käytön jatkamisen ollessa liian kallista. Molemmat Saab 17 -koneet vaurioituivat pian ja poistettiin käytöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.