Jatkosodan alkuvaiheessa Lentorykmentti 3:een kuulunut, aluksi Fokker- ja myöhemmin Curtiss-hävittäjäkoneilla varustettu laivue osallistui Etelä- ja Kaakkois-Suomen ilmapuolustukseen sekä Karjala isthmus hyökkäävän kenttäarmeijan suojaukseen.
Keväällä 1942 laivue alistettiin Lentorykmentti 1:lle ja sen toiminta-alueeksi tuli Aunuksenkannas. Laivue suoritti torjunta- ja suojauslentoja Nurmoilan lentokentälle tukeutuen aina kesäkuuhun 1944 saakka, jolloin venäläisten suurhyökkäys Aunuksenkannaksella alkoi.
Laivue vetäytyi kenttäarmeijan mukana suorittaen eri työkentille tukeutuen rynnäköintiä, tiedustelua ja pommituskoneiden suojauslentoja.
Aselevon solmimisen jälkeen laivue siirtyi Rantasalmen kautta Mikkeliin, jossa se lakkautettiin ilmavoimien rauhanajan organisaatioon siirtymisen yhteydessä 4. joulukuuta 1944.
Laivue saavutti jatkosodassa 190 ⅓ ilmavoittoa ja menetti 24 konetta ja 16 ohjaajaa.
Toiminta 1941–44
1941
Jatkosodan liikekannallepanossa laivue sai 20. kesäkuuta 1941 siirtokäskyn Hyvinkäälle, joka toteutettiin 21. kesäkuuta alkaen siten, että laivueen viimeiset osat olivat perillä 25. kesäkuuta.[9] Laivueen kalustona oli tässä vaiheessa 36 Fokker-hävittäjää. Laivueen päätehtävänä oli Helsingin ja sieltä Riihimäelle kulkevan rautatien suojaus mahdollisia venäläisten pommikoneiden hyökkäyksiä vastaan. 25. kesäkuuta 1. lentueen luutnantti Veikko Evinen saavutti laivueen ja samalla Lentorykmentti 3:n ensimmäiset ilmavoitot ampuessaan alas kaksi SB-2 -pommituskonetta. Tämän jälkeen ei Hyvinkäältä suoritetuilla lennoilla kohdattu vastustajan koneita lukuisista hälytyslennoista huolimatta; 25. kesäkuuta kärsimistään tappioista johtuen neuvostokoneet kääntyivät Suomen rannikolta takaisin havaitessaan starttaavien suomalaishävittäjien nostattamat pölypilvet.
1. heinäkuuta laivueen tehtävää muutettiin niin, että ilmasta suojattavaksi tuli Vuoksen lounaispuolella olevat kenttäarmeijan joukot sekä Lappeenrannan ja Vuoksenlaakson teollisuusalueet. Uudeksi tukikohdaksi määrättiin Utti, johon laivue siirtyi Vesivehmaan kautta 4. heinäkuuta mennessä. Samalla laivueelle alistettiin Lentolaivue 30:n Hurricane-koneilla varustettu lentue, kapteeni Heikki Kalajan johtama Osasto Kalaja. 11. heinäkuuta aamuyöllä kaksi venäläiskonetta hyökkäsi Uttiin tuhoten kaksi ja vaurioittaen neljää Fokker-konetta.
12. heinäkuuta laivueen komentaja vaihtui: uudeksi komentajaksi saapui majuri Olavi Ehrnrooth ja kapteeni Heinilä siirtyi Täydennyslentolaivue 35:n komentajaksi. 13. heinäkuuta annetun käskyn mukaisesti laivue luovutti Fokker-hävittäjänsä lentolaivueille 12 ja 14 ja sai tilalle Curtiss Hawk -kaluston. Ensimmäinen ilmavoitto Curtiss-kalustolla saavutettiin 16. heinäkuuta kun kolmen CU:n osasto ampui alas yhden I-153-koneen neljän venäläisen osastosta.
Hyökkäyksen Karjalankannakselle alkaessa laivue alistettiin ilmavoimien komentajalle tehtävänään kenttäarmeijan suojaus. Laivue siirtyi tehtävän suorittamiseksi lähemmäs rintamalinjaa, Lappeenrantaan, 30. heinäkuuta. 14. syyskuuta alistus ilmavoimien komentajalle päättyi, ja laivue palautettiin Lentorykmentti 3:n yhteyteen. 19. syyskuuta laivueen tehtäväksi tuli kenttäarmeijan edetessä Kannaksen joukkojen ja Vuoksen ylimenopaikkojen suojaus sekä tiedustelutehtävät, tämän vuoksi laivue siirtyi 23. syyskuuta Suulajärvelle.
Lokakuussa laivue sai määräyksen yhden Curtiss-lentueen siirtämisestä Hangon alueelle. 1. lentue (Osasto H) siirtyi Nummelan lentokentälle 30. lokakuuta, josta se suoritti muutamia torjuntalentoja ampuen alas kaksi viholliskonetta menettäen kaksi omaa konetta. Venäläisten tyhjennettyä Hangon tukikohdan lentue siirtyi takaisin laivueen yhteyteen 7. joulukuuta. Ensimmäisen sotavuoden aikana laivue ampui alas 65 vastustajan konetta ja menetti 8 omaa konetta.
List of squadron 32 air strikes and military defeats
Luettelo Lentolaivue 32:n ilmavoitot sotatoimi-tappiot
1943
Vuoden alussa lentotoiminta pysyi päivisin sään takia hiljaisena, mutta venäläiset pommittivat Nurmoilaa useana yönä. Näissä pommituksissa tuhoutui ja vaurioitui useita CU-koneita. Laivueen komentajan majuri Ehrnroothin siirtyessä komentamaan perustettavaa Lentolaivue 34:ää uudeksi komentajaksi määrättiin 20. tammikuuta 1943 majuri Lauri Bremer. Komentajan lisäksi siirrettiin alkuvuoden aikana 14 kokenutta ohjaajaa LeLv 34:ään, ja täydennyslaivueesta tilalle tulleiden ohjaajien myötä lentueet järjestettiin uudelleen siten että kokeneempia ohjaajia oli jokaisen lentueen runkona.
Uutta kalustoa laivue sai, kun peruskorjauksesta saapui 18. maaliskuuta ensimmäinen sotasaaliiksi saatu LaGG-3-hävittäjä.
Myöhemmin koneita saapui kaksi lisää.
Konetyypillä oli tarkoitus parantaa pääsemistä taistelukosketukseen nopeiden Pe-2-koneiden kanssa. LG-koneiden käyttöarvoa rajoittivat kuitenkin toistuvat tekniset ongelmat.
Maaliskuun lopulla Nurmoilassa alkanut kelirikko keskeytti lentotoiminnan 25. huhtikuuta asti. Laivueen kuusi lentokunnossa olevaa CU-konetta oli sijoitettu kelirikon ajaksi Immolaan. 5. toukokuuta käydyn ilmataistelun jälkeen, jossa venäläiset menettivät neljä konettaan, ilmatoiminta rauhoittui venäläisten välttäessä harvoilla lennoillaan taistelukosketusta.
Elokuun alkupuolella laivueeseen alkoi saapua keväällä 1943 Saksasta ostettuja, Valtion Lentokonetehtaan peruskorjaamia CU-koneita. Nämä paransivat kalustotilannetta niin, että syyskuun aikana lentokunnossa olevien koneiden määrä nousi toiselle kymmenelle. Lentotoiminta hiljeni syyskesällä molemmin puolin rintamaa. Tähän vaikutti osaltaan myös huonona pysynyt lentosää.
1944
Vuoden alku oli laivueen osalta hiljaiseloa, ensimmäiset ilmataistelut käytiin vasta helmikuun puolessavälissä. 14. helmikuuta laivueen nimeä täsmennettiin lisäämällä siihen toimintaa kuvaava etuliite: uudeksi nimeksi tuli Hävittäjälentolaivue 32 (HLeLv 32). 16. helmikuuta käydyssä ilmataistelussa lentomestari Eino Koskinen saavutti laivueen ainoan LG-koneiden ilmavoiton, ampui alas 415 IAP:n LaGG-3-hävittäjän. Nurmoilassa huhtikuun alussa alkanut kelirikko lopetti lentotoiminnan yli kuukaudeksi, laivueen koneet aloittivat tiedustelu- ja torjuntalennot vasta 8. huhtikuuta.
Kevään aikana venäläiset siirsivät La-5-kalustoaan myös Aunuksenkannakselle. Suorituskyvyltään CU-koneita tehokkaammat La-5-koneet aiheuttivat laivueelle vaikeuksia niin, että HLeLv 24:stä siirrettiin 12. toukokuuta kuuden Messerschmitt Bf 109 -koneen lentue (1/HLeLv 24) Nurmoilaan torjumaan lisääntyviä La-5-koneiden hyökkäyksiä. Lentueen päällikkönä toimi Mannerheim-ristin ritari luutnantti Lauri Nissinen. Osasto palasi takaisin laivueensa yhteyteen 3. kesäkuuta ammuttuaan alas viisi La-5-konetta.
17. kesäkuuta laivueen komentaja majuri Bremer siirrettiin toisiin tehtäviin. Komentajan sijaisena toimi kapteeni Aaro Virkkunen 23. kesäkuuta asti, jolloin komentajaksi määrättiin kapteeni Kullervo Lahtela. Venäläiset aloittivat suurhyökkäyksen Aunuksenkannaksella 21. kesäkuuta. Tämä johti pian myös laivueen vetäytymiseen. Laivue vetäytyi 23. kesäkuuta Uomaalle, josta se suoritti rynnäköintiä venäläisten maihinnousujoukkoja vastaan Tuuloksessa. Laivueen päätehtäväksi määrättiin samana päivänä tiedustelu.
Laivueella kokeilukäytössä vuonna 1944 ollut konetyyppi, Curtiss P-40M.
Laivue vetäytyi edelleen 4. heinäkuuta Mensuvaaraan, josta se suoritti tiedustelutehtäviä sekä pommikoneiden saattolentoja. Laivue sai Mensuvaarassa käyttöönsä sotasaaliina saadun ja kunnostetun Curtiss P-40M -koneen, jolla ei suoritettu taistelulentoja, mutta useat ohjaajat suorittivat sillä kuitenkin tutustumislentoja. Rintamalinjojen vakiinnuttua heinäkuun puolessa välissä venäläiskoneita kohdattiin vain muutaman kerran. Laivueen viimeisen ilmavoiton saavutti 2. lentueen luutnantti Jorma Pesola, joka ampui 27. heinäkuuta alas U-2-tiedustelukoneen Syvälammella.
LaGG-3
Laivueen lakkauttaminen
4. syyskuuta 1944 alkaneen aselevon jälkeen laivue siirtyi 6. syyskuuta Rantasalmelle ja sieltä Mikkeliin 21. syyskuuta mennessä. Välirauhan ehtojen mukaan laivueen reserviläiset kotiutettiin 20. marraskuuta 1944 mennessä. Ilmavoimien organisaatio supistettiin tämän jälkeen rauhanajan vahvuuteen, jolloin muun muassa Lentolaivue 32 lakkautettiin 4. joulukuuta 1944. Laivueen konekalusto luovutettiin tämän jälkeen toimintaansa jatkaville laivueille, CU-kalusto hävittäjälentolaivueille 11 ja 13 sekä LG-koneet Hävittäjälentolaivue 11:lle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.