Hansa

I.V.L. A.22 Hansa oli suomalaisen Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan 1920-luvulla valmistama yksimoottorinen ja -tasoinen, kaksipaikkainen meritoimintakone. 
Koneita valmistettiin saksalaisen Hansa und Brandenburgische Flugzeugwerken myymällä lisenssillä 122 kappaletta.

                     
I.V.L. A.22 oli kaksipaikkainen meritiedustelukone, joka kehitettiin saksalaisen 
Hansa-Brandenburg W.33 -koneen piirustusten pohjalta. 
Tätä ilmavoimillemme erittäin merkittävää konetta tehtiin kotimaassa lisenssillä vuoteen 1926 mennessä 122 kappaletta. 

Tekniikka
Miehistö: 2-3
Moottori: Fiat A 12bis rivimoottori, iskutilavuus 21,7 l, teho 300 hv
Tyhjämassa: 1500 kg
Lentopaino: 2124 kg
Kärkiväli: 15,85 m
Pituus: 11,10 m
Huippunopeus: 180 km/h
Matkanopeus: 130-150 km/h
Kohoamisnopeus: 1000 metriin 7 minuuttia ja 3000 metriin 25-26 minuuttiaAseistus: 4 kpl 10 kg:n pommia rungon alla 
(suunniteltua konekivääriaseistusta ei koskaan asennettu)

"Hansa" on Suomessa eniten valmistettu sotilaskone. 
Sen lento-ominaisuuksia pidettiin hyvinä, mutta ikääntymisen myötä paino nousi 
ja lentoonlähdössä tyynellä ilmalla oli ongelmia. 
Tyypin käyttö oli vilkasta ja monipuolista, Ilmavoimilla oli 120 konetta vuosina 1922–1936. 
Suomen ilmavoimat käytti Hansaa meritoimintakoneena ja talvisin suksikoneena, 
1923 -1935 välisenä aikana. 
Vuoden 1932 loppuun mennessä oli poistettu käytöstä jo 105 Hansaa. 

Kone tyypin viimeinen lento lienee tapahtunut 3. elokuuta 1935 lentonäytöksessä Suur-Merijoella. 
Viimeiset poistot kirjattiin vuosi 1935.Hansoilla lennettiin yli 35 000 tuntia. 
Onnettomuuksia tapahtui 20 ja niissä menett henkensä 42 ihmistä. 
Hansan meritoimintakoneena korvasi Blackburn Ripon. 
                   

Suomalaiset pääsivät tutustumaan W 29-koneeseen Libaussa syksyllä 1918. 
Suomi osti toukokuussa 1921 rajoittamattoman valmistuslisenssin suuremmasta 
W 33-koneesta. 
Ennen valmistuksen aloitusta suunnitelmat jouduttiin päivittämään ja kääntämään suomeksi. Vuotta myöhemmin toukokuussa 1922 hankittiin myös lujuuslaskelmat. Koska lisenssi koski vain koneen rakennetta, jouduttiin mm. aseiden ja pommien sijoittelu suunnittelemaan itse. 
Myös moottori vaihtuminen alkuperäisestä Maybach-moottorista 300 hv:n FIAT-moottori pakotti moneen muutokseen. 

Trade mark of Aircraft Factory of Finnish Aviation Forces (I.V.L.) as used on propellers, its diameter was 100 mm and it was located 645 mm from center of propeller.

Valtion Lentokonetehtaan edeltäjän - Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan - tekemät muutostyöt olivat niin mittavat, että oman tyyppimerkinnän (I.V.L. A.22 "Hansa") antaminen koneelle oli perusteltua.

Ensimmäinen Hansa valmistui 15. lokakuuta 1922 ja toinen 15. marraskuuta 1922. Vuonna 1923 rakennettiin 24 Hansaa ja vuonna 1924 40 Hansaa. 
Yksilönumerosta 60 alkaen Hansaa rakennettiin varastoon, sillä ilmavoimien tarve oli tyydytetty ja merilentoeskaaderien hallit täynnä. 

Valmistus piti lopettaa 78:n Hansan jälkeen vuonna 1925 mutta työllisyyssyistä rakentamista jatkettiin. Viimeinen Hansa valmistui ja luovutettiin heinäkuussa 1926.

Kaikkiaan rakennettiin 120 Hansaa, joista 118 Suomen ilmavoimille ja kaksi myytiin vuonna 1926 Latvialle. Valmistusmäärä oli Suomen ilmailun historian suurin kunnes PIK-20 -purjekoneiden valmistusmäärä 1970-luvulla ylitti sen.

            

SPAD S.34

Spad S.34 oli ranskalainen koulukone, joka lensi ensi kertaa kesäkuussa 1920. 
Se oli rinnakkain istuttavana koulukoneena äärimmäisen harvinainen 1920-luvulla. 

Koneita valmistettiin 150 kappaletta, joista 125 Ranskan asevoimille, joka käytti niitä vuoteen 1936 asti.

                           

Suomen ilmavoimat osti kaksi (2 kpl) .34-konetta elokuussa 1921.
Niitä käytettiin Utissa, Viipurissa ja Santahaminassa. 
Molempien koneiden kunto heikkeni, kun niitä käytettiin runsaasti ja huollettiin huonosti. 
1925 ne olivat jo purettuina varastossa, kun ne koottiin ja sijoitettiin rullaus-harjoitus koneiksi Ilmailukoululle.

                  
Spad S 34-2 biplace côte à côte de l'école de pilotage d'Istres au début des années 

Type: two-seat, two-level, parallel to the seat single-engine training aircraft 
Structure: wooden 
Wingspan: 8.16 m 
Length: 6.5 m 
Height: 2.3 m 
Wing area: 21 m² 
Empty weight: 450 kg 
Flying Weight: 700 kg 
Engine: Le Rhone C, power 80 hp. 
Maximum speed: 130 km / h 
Law Height: 4 000 m 

Flight time: 3 hours

Caudron G.4

Caudron G.4 

                    

Ranskalainen kaksimoottorinen ja kaksipaikkainen tiedustelu- ja pommituskone. 
Kone oli ensimmäinen kaksimoottorinen kone jota Ranska valmisti. 

Kone otettiin rintama käyttöön marraskuussa 1915 jossa sitä käytettiin tiedusteluun ja päiväpommituksiin kaukana rintamalinjojen takana, kunnes suuret  tappiot pakottivat luopumaan näistä tehtävistä, saksalaisten lentokone toimien tehostuessa.
Kone poistettiin 1916 syyskussa päivä-lento toiminnasta suurien tappioiden takia.

Suomen Ilmavoimien ainoa G.4 saatiin yksityisen yhtiö Flyg Aktiebolaget vararikon seurauksena, kun ilmavoimat osti sen yhdessä G.3 koneiden kanssa varaosina 1922. Sitä käytettiin vähän aikaa ambulanssi koneena eikä sen lennoista ilmavoimissa ole 1923 vuoden jälkeen tietoa koneen kohtalosta. 

Yleiset ominaisuudet 
Crew: Kaksi, pilotti-ja tarkkailija / ampujan 
Pituus: 7,27 m (23 ft 10 in) 
Kärkiväli: 17.20 m (56 ft 5 in) 
Korkeus: 2,60 m (8 ft 6 in) 
Siiven pinta-ala: 38,00 m² (409 ft ²) 
Tyhjä paino: 733 kg (1612 lb) 
Max. lentoonlähtöpaino: 1180 kg (2600 lb) 
Moottori: 2 × Le Rhône C radial, 60 kW (80 hv) kukin 
suorituskyky 
Huippunopeus: 124 km / h (67 solmua, 77 mph) 
Palvelu kattoon: 4000 m (13100 ft) 
Kestävyys: 3 ½ tuntia 
aseistus 
1 × konekivääri 
113 kg (250 lb) pommeja

                   

Gaudron G.3

Ranskalainen Caudron G.3 kaksipaikkainen koulutuskone oli käytössä länsirintamalla ensimmäisen maailmansodan alkussa.

Kone otettiin suomessa ahkerassa koulutuskäytössä. Koneen rakenne oli yksinkertainen ja vankka joten se kesti hyvin joskus karkeaakin käsittelyä. 
Yksinkertaisesta rakenteesta johtuen se oli myös helppo korjata kuntoon onnettomuuden jälkeen.

Koneen lempinimi oli "Tutankhamon" niin suomessa kuin kaikkialla muuallakin.
Vuosien 1920 - 1924 aikana Koneita oli käytössä 19 kpl

Miehistö 1
Siipien kärkiväli 13,40 m.
Korkeus 2,50 m
Pituus 6,40 m
Lentopaino 630 kg + 80kg pilotti
Lentokorkeus 4300m
Moottoriteho 80 Hv
Lentonopeus 100 km/h (max.)
Aseistuksena harjoituksissa yksi pikakivääri ja käsin pudotettavat pommit.

Finnish Air Force - The Finnish Air Force purchased twelve aircraft from France in 1920. 

Six of these were built in Finland by Santahaminan ilmailutelakka (today a part of Patria Aviation) between 1921 and 1923. 

Two aircraft and spares were purchased from Flyg Aktiebolaget on April 26, 1923 (production numbers 6 and 4396) together with a Caudron G.4 for 100,000 Finnish markka. 

The aircraft was easy to fly and repair and thus very suitable as a trainer. 

The Finnish-constructed aircraft had worse flying characteristics than the French machines due to a bad wing profile. 

The FAF used a total of 19 Caudron G.3 aircraft, which carried the designation codes 2A.490 - 2A.495, later 1B.1 - 1B.7 and 1D.8 - 1D.12. 

Aircraft constructed in Finland carried designation codes 1D.12 and 1E.14 - 1E.18, and the one purchased from Flyg Aktiebolaget carried designation code 1B.19. 

The aircraft was called Tutankhamon in Finland. 

The G.3 was used by the FAF between 1920 and 1924.

General characteristics

Crew: 1

Length: 6.40 m (21 ft 0 in)

Wingspan: 13.40 m (44 ft 0 in)

Height: 2.50 m (8 ft 3 in)

Wing area: 27.00 m² (290 ft²)

Empty weight: 420 kg (933 lb)

Max. takeoff weight: 710 kg (1,577 lb)

Powerplant: 1 × Le Rhone C rotary, 60 kW (80 hp)

Performance

Maximum speed: 106 km/h (57 kn, 68 mph)

Service ceiling: 4,300 m [2] (14,110 ft)

Armament

One small calibre machine gun (optional) and some hand released bombs (optional)

Suomen konetyypit 1941-1944 (luonnos)

Jatkosodan aikana Suomen käytössä oleva lentokone materiaali oli parempaa kuin talvisodan aikana oli ollut. Suomella oli ilmaherruus sodan alusta aina 1943 asti, jolloin neuvostoliitto sai käyttöön oma valmistetta olevia parempia koneitaan yhä enemmän.
Sodan alussa Suomen pääasiaillinen pommikone oli edelleen Bristol Blenheim, sekä lyhyt että pitkä nenä mallit. 
Saksasta saatiin 1942, 15 kpl Dornier Do 17 konetta, jotka olivat Göringin lahja suomelle. Lisäksi saatiin 1943 ostaa saksasta 24 kpl Junkers Ju 88 A-4 pommikoneita. 
Sotasaaliina saatuja venäläisiä SB-, DB-, ja PE- koneita oli paljon käytössä, nämä olivat pudonneista koneista kunnostettu, osa saksasta ostettu, joiden käyttö- huolto- ja korjaustoiminta oli heikkoa lähes kaikkien ohjekirjojen puuttumisen johdosta.


Bristol Blenheim MK-I  Short-nose


Bristol Blenheim MK-IV Long-Nose


Blackburn Ripon


Iljushin DB-3


Tubolev SB-2


Iljushin DB-3 ja IL-4 (DB-3f) pommikoneet


Petljakov Pe-2 Pommikone


Petljakov Pe-3. Syöksypommitus ja hävittäjä kone.

Hävittäjä koneet.


Brewster B-239



Caudron-Renault C.R. 714 Hävittäjä
Käytettiin hetken harjoitus ja alkeis-koulutus koneena.
Koneita ei käytetty taistelutoiminnassa. 
Koneet laitettiin lentokieltoon melkein heti, syynä liian pitkä nousu ja lasku kiito.


Curtiss Hawk H-75 A-2


Fiat G-50


Bristol Bulldog


Gloster Gauntlet II


Hawker Hurricane I


Morane-Saulnier 406 ja 410 mallit


Messerschmitt Bf 109 G-2 / 30 kpl 1943, G-6 ja G-8 yhteensä 159 kpl 1943-1944.


VL Humu hävittäjä. Brewster kopio. Vaneri siivet


VL Myrsky hävittäjäkone



VL Pyörremyrsky eli VMT Pyörremyrsky (hävittäjäprototyyppi)
VL = valtion lentokonetehdas.
VMT = Valtion metalli tehdas. Myöhemmin Valmet.


Gloster Gladiator. Käyttö jatkosodan alkuvaiheessa maataistelukoneena

Pommikoneista tärkeimmät 1943-1944 olivat Dornier Do 17 ja Junkers Ju 88. 
Myös meritoimintakoneita (Ripon, DB-2 ja SB-2) käytettiin pommituksiin.

Dornier Do 17 Z 
(saatu 15 kpl lahjaksi Valtakunnanmarsalkka Hermann Göringiltä 1942)


Junkers Ju 88 A-4 pommikone 24 kpl; 1943–1944


Høver M.F. 11 (meritoimintakone, 3 kpl, 1940–1944)


SB-2 Sukellusveneentorjunnassa syvyyspommeilla varustettuna. 
Käytettiin myös maapommituksiin.

Muut koneet: Toimivat yhteys-, kuljetus-, tiedustelu- ja koulukoneina

Airspeed A.S.6E Envoy (1 kpl, yhteyskone, 1942–1943)


Beechcraft B17L, 1 kpl Ilmavoimien esikunnan yhteyskoneena vuosina 1940–1945.


Cessna C-37 (1 kpl, yhteyskone, 1939–1944)


Desoutter II



Dornier Do 22Kl


Fairchild 24G (1 kpl, yhteyskone, 1939–1941)

Focke-Wulf Fw 44 J Stieglitz, (1940–1960)


Focke-Wulf Fw 58 Weihe, 1 kpl, 1943-1944



Fokker F.VIIa, 1 kpl ambulanssikäytössä 1941–1944



Fokker F.VIII, 1 kpl rahti- ja ambulanssikoneena 1940–1941



Hanriot H.232.2 (2 kpl, 1942–1943)


Heinkel He 59 (4 vuokrakonetta Saksasta vuonna 1943)


Heinkel He 115 (3 kpl, 1940–1944)



VL Pyry (harjoitushävittäjä)


Westland Lysander I (yhteyskone; 12 kpl)

Jatkosodan ajan sotasaalis-koneita


Berijev MBR-2  lentovene


Curtiss P-40M Warhawk-hävittäjä


Polikarpov I-152 (I-15bis) (5 kpl sotasaaliina, vanhentuneita hävittäjiä)


Polikarpov I-153 " Tshaika" = Lokki hävittäjä 11 kpl, 1930 alku hävittäjätekniikkaa.
Yksi oli saatu sotasaaliina ja kymmenen ostettu saksalaisten sotasaaliista ilmeisesti jonkinlainen kytkykauppa, Curtis ja Morane hävittäjien oston yhteydessä.


Polikarpov I-16 UTI (1 kpl sotasaaliiksi syyskuussa 1941, harjoitushävittäjä)


Polikarpov U-2 (vuodesta 1944 lähtien Po-2) (sotasaalis, yhteyskone)


Šavrov Sh-2 (sotasaalis, lentovene)