Suomen ilmavoimissa Riponeja käytettiin vuodesta 1931 lähtien 1930-luvun lopulle ensisijaisesti tiedusteluun ja yhteistoimintaharjoituksiin. Lisäksi yksiköissä harjoiteltiin pommitustehtäviä varten sekä kokeiltiin – tosin huonolla menestyksellä – torpedon käyttöä. Koneita käytettiin myös maalinhinaustehtävissä. Koneet oli sijoitettu Santahaminan Merilentoasemalle ja Turkinsaaren Merilentoeskadeeriin.
Korvaavan koneen puuttuessa Riponeja käytettiin vielä talvi- ja jatkosodassa.
Lentolaivue 16 lensi talvisodassa Värtsilästä käsin Riponeilla 110 sotalentoa pudottaen lentolehtisiä ja tehden tiedustelua. Lentolaivue 36 teki koneilla Helsingin Kallvikista tiedustelu-, sukellusveneidentorjunta- ja pommituslentoja.
Välirauhan aikana Riponeita oli jäljellä 12 kappaletta ja ne palvelivat Erillisessä Lentolaivueessa (entinen Lentolaivue 36) ja Täydennyslentolaivue 17:ssa.
Jatkosodassa tiedustelu- ja yhteistoimintakoneista oli pula, joten Riponien käyttö jatkui. Konetta käytti aluksi Lentolaivue 15 Höytiäisen Hirvirannasta käsin. Koneilla tehtiin tiedustelua Karjalan Armeijalle, huollettiin kaukopartioita ja pudotettiin lentolehtisiä. Parhaimmillaan laivueella oli 15 Riponia.
Päijät-Hämeen ilmailumuseossa (entinen Vesivehmaan varastohalli) on varastoituna maailman ainoa Blackburn Ripon -yksilö (tunnus RI-140). Kone on toistaiseksi entisöimätön.
Laivue lakkautettiin helmikuussa 1942. Osa Lentolaivueen 15 Riponeista siirrettiin Lentolaivue 12:lle, joka Nurmoilasta teki tiedustelu- ja pommituslentoja Syvärin rintamalla. Se menetti viimeisen Riponinsa heinäkuussa 1942. Merivoimille alistettu Lentolaivue 6 käytti Riponeita tiedustelu- ja meripelastustehtäviin muun muassa Santahaminasta, Maarianhaminasta ja Vaasasta.
Konetta käytettiin myös kuljetuskoneena sekä maalinhinauskoneena Täydennyslentolaivueessa.
Ripon-kalustolla lennettiin 22 713 tuntia. Onnettomuuksia ja vaurioita raportoitiin 63 ja niistä 14 johti koneen poistoon. Onnettomuuksissa ja sotatoimissa menetti 11 ihmistä henkensä. Viimeisen Ripon-lennon suoritti RI-156 16. helmikuuta 1945.
Kärkiväli: 13,9 m
Pituus: 11,57 m
Korkeus: 4,2 m
Siipipinta-ala: 63,75 m²
Tyhjäpaino: 2 028 kg (pyöräkoneena)
Tyhjäpaino: 2 315 kg (kellukekoneena)
Lentopaino: 3 452 kg
Moottori: Bristol Pegasus IIM, 9-sylinterinen ilmajäähdytteinen tähtimoottori, teho 600 hv
Huippunopeus: 220 km/h (pyöräkoneena merenpinnan tasalla)
Huippunopeus: 213 km/h (kellukekoneena merenpinnan tasalla)
Matkalentonopeus: noin 150–160 km/h
Lakikorkeus: 5 000 m
Lentomatka: 900 km
Aseistus: Yksi 7,7 mm:n kiinteä Vickers-konekivääri ohjaajan käytössä sekä tähystäjällä Lewis-kaksoiskonekivääri (korvattiin myöhemmin L-33/36-konekiväärillä).
4 x 50-100 kg:n pommia ja 4 x 12,5-25 kg:n pommia, 4 x 60-90 kg:n tai 2 x 200 kg:n syvyyspommia
-------------------------------
The Blackburn T.5 Ripon was a British carrier-based torpedo bomber and reconnaissance biplane which first flew in 1926. It was used by the Fleet Air Arm as a torpedo bomber from 1930 until 1935. Ripons were also sold to Finland, where they continued to be used in action in the Winter War and the Continuation War until 1944.
The Ripon entered service with the Fleet Air Arm in 1929, six joining No 462 (Fleet Torpedo Bomber) Flight aboard HMS Furious in January of that year. The Ripon was normally used as a carrier based landplane by the Fleet Air Arm, and although capable of being converted to a seaplane, was rarely fitted with floats. The Ripon continued in service with Torpedo Bomber flights until 1933, when the Fleet Air Arm was re-organised into three larger squadrons, No. 810, No. 811 and No. 812.
The only preserved Blackburn Ripon, which has an Armstrong-Siddely Panther radial engine. It is stored in Päijänne Tavastia Aviation Museum in Asikkala, Finland
The last Ripons were retired from service in January 1935 when 811 Naval Air Squadron re-equipped with Blackburn Baffins.
The Blackburn Ripon was also ordered for use by the Finnish Air Force, with one example for Finland being built by Blackburn, before 25 were produced under licence at the Finnish Aircraft Factory. These were powered with a number of different radial engines; the pattern aircraft had a 530 hp (400 kW) Bristol Jupiter VII, the next seven had 480 hp (360 kW) Gnome Rhone Jupiter VI, followed by eight with 535 hp (399 kW) Armstrong Siddeley Panther engines and the final ten with 580 hp (430 kW) Bristol Pegasus engines.
The Finnish Air Force used Ripons as reconnaissance aircraft against the Soviet Union in the Winter War and the Continuation War. After losing an aircraft to Soviet fighters in 1939, the Ripon was limited to night missions.The last missions were flown in 1944.
One Ripon coded RI-140 was stored and has been reassembled and put on display in the Päijänne Tavastia Aviation Museum recently. It is the only preserved example.
Ripon I : Prototype. Two built.
Ripon II : Initial production - 20 built (Many converted to Mk IICs).
Ripon IIA : Metal-ribbed wings, with forward firing machine gun added. - 40 produced.
Ripon IIC : All-metal wings - 30 produced.
Ripon III : Prototype with lengthened nose and new tail. One built.
Ripon IIF : Two-seat reconnaissance, torpedo-bomber aircraft for the Finnish Air Force.
General characteristics
Crew: 2
Length: 36 ft 9 in (11.20 m)
Wingspan: 44 ft 10 in (13.67 m)
Height: 12 ft 10 in (3.91 m)
Wing area: 683 ft2 (63,45 m2)
Empty weight: 4,132 lb (1,878 kg)
Loaded weight: 7,282 lb (3,310 kg)
Powerplant: 1 × Napier Lion X, XI or XIA 12-cylinder broad-arrow piston engine, 570 hp (425 kW)
Performance
Maximum speed: 96 kn (111 mph, 179 km/h)
Range: 356 nmi (410 mi, 660 km)
Service ceiling: 10,000 ft (3,050 m)
climb to 6,500 ft: 15 min 30 sec
Armament
Guns: 1 × fixed, forward firing .303 in (7.7 mm) Vickers machine gun (not Mk II) and 1 × .303 in (7.7 mm) Lewis gun in rear cockpit.
Bombs: Either 1 × 18 in (457 mm) torpedo or up to 3 × 530 lb (240 kg) or 6 × 230 lb (104 kg) bombs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita.