Yksipaikkainen ja kiinteälaskutelineinen Gladiator oli viimeinen Kuninkaallisten ilmavoimien käyttämä kaksitasohävittäjä. Niitä käytti ilmavoimien lisäksi Kuninkaallinen laivasto lentotukialuksiltaan Sea Gladiator -versiona.
Gloster Gladiatoria valmistettiin kaikkiaan 756 kappaletta, joista 231 oli versiota I ja loput versiota II.
Koneita toimitettiin 480 kappaletta RAF:lle, 60 Royal Navylle ja 216 vientiin 13 eri maahan, tarkemmin sanottuna Belgiaan, Egyptiin, Etelä-Afrikkaan, Kiinaan, Kreikkaan, Irakiiin, Irlantiin, Latviaan, Liettuaan, Norjaan, Portugaliin, Ruotsiin, Suomeen ja Vapaan Ranskan ilmavoimille.
Latvian ja Liettuan Gladiatorit toimivat myöhemmin Neuvostoliiton ilmavoimissa, mutta eivät Suomen rintamilla. Saksan Luftwaffella oli muutama sotasaaliina saatu Gladiator.
Gloster Gladiatorin tuotantoa pidettiin yllä pitkään. Viimeinen niistä valmistui elokuussa 1939.
Suomen ilmavoimat osti talvisodan aikana 20 Gloster Gladiator Mk. II -hävittäjää Isosta-Britanniasta. Chamberlainin hallituksen sotakabinetti teki tästä päätöksen 5. joulukuuta 1939.
Ostettujen lisäksi Englanti lahjoitti 10 Gladiator II:ta Suomen pyydettyä lisää kalustoa. Koneet kerättiin huoltoyksiköistä, laivattiin Bergeniin ja kuljetettiin sieltä rautateitse Malmöön ja koottiin. Suomalaiset lentäjät kävivät noutamassa koneet Suomeen tammi- ja helmikuussa 1940.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Gladiator Mk. II
Kärkiväli: 9,83 m
Pituus: 8,36 m
Korkeus: 3,53 m
Siipipinta-ala: 30m²
Moottori: Bristol Mercury IX, 619 kW (803 hp)
Tyhjäpaino: 1 562 kg
Maksimi lentoonlähtöpaino: 2 206 kg
Miehistö: 1
Huippunopeus: 400 km/h (4 200 metrissä)
Huippunopeus: 330 km/h (pinnassa)
Matkanopeus: 310 km/h (4 600 metrissä)
Toimintamatka: 1 100 km
Lakikorkeus: 10 210 m
Aseistus: 4 x .303 (7,7 mm) Browning konekivääri
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Toista 30 Gladiatorin erää ei koskaan saatu, vaikka erän luovuttamiselle saatiinkin Englannista periaatteellinen suostumus. Talvisota ehti loppua ja Iso-Britannia tarvitsi koneensa itse.
Talvisodassa Gladiatorit palvelivat Lentolaivue 26:ssa, joka lensi konetyypillä yli 600 lentoa ja saavutti 34 ilmavoittoa.
Omat tappiot olivat raskaat: kuusi ohjaajaa ja 13 konetta, joista 11 ilmataisteluissa.
Lentolaivue 12 ja 14 saivat myös muutamia Gladiatoreja ja lensivät niillä 101 sotalentoa saavuttaen kolme ilmavoittoa ja menettäen yhden koneen ohjaajineen. Eräät tunnetuimmista kaatuneista olivat Harmon-patsaalla palkittu luutnantti Pentti Tevä (ent. Ax) sekä Vihtori Kosolan vanhin poika, kersantti Pentti Kosola.
Menestyksekkäin suomalainen Gladiator-lentäjä oli Lentolaivue 26:n Oiva Tuominen kuudella Gladiator-ilmavoitollaan. Kapteeni Paavo Berg saavutti viisi ilmavoittoa Gladiatorilla, ja lukuisista Gladiator-lentäjistä tuli myöhemmin ässiä jatkosodassa.
Ilmavoimien omien Gladiator-hävittäjien lisäksi palveli talvisodassa Pohjois-Suomen rintamalla ruotsalainen vapaaehtoinen lentorykmentti F 19 10. tammikuuta alkaen sodan loppuun saakka.
Osaston kalustona oli 12 Gloster Gladiator Mk. I -hävittäjää sekä viisi Hawker Hart -pommittajaa. Koneet olivat Ruotsin ilmavoimien kalustoa, mutta lensivät suomalaisilla tunnuksilla. Osasto vastasi yksin koko Pohjois-Suomen ilmapuolustuksesta. Ruotsin vapaaehtoisten Gladiator-hävittäjät saavuttivat talvisodassa kahdeksan ilmavoittoa.
Jatkosodassa Lentolaivue 12 ja Lentolaivue 14 käyttivät Gladiatoreja lyhyen aikaa tiedusteluun, minkä jälkeen koneet sai Lentolaivue 16, joka sekin oli tiedustelulaivue. Jatkosodassa Gladiatoreilla saavutettiin yksi ilmavoitto.
Koneita menetettiin kymmenen, kolme ohjaajaa sai surmansa.
Gladiatorit palvelivat ilmavoimissa aina helmikuuhun 1945 saakka.
Another great looking model, with beautiful pics!
VastaaPoistaThank you my friend
VastaaPoistaIt's nice to "see" you.